8. elokuuta 2016

Pekka Hiltunen: Iso


Pekka Hiltunen: Iso
WSOY, 2013
e-kirjana 303 sivua

Tämä on ensimmäinen romaani, jonka luin e-kirjana. Aloin lukemaan sitä yhtenä päivänä, kun mukana ei ollut muuta kuin koulukirjoja ja kaipasin muuta. E-kirja formaattina on yleensä minulle aika luotaantyöntävä, mutta tämä kirja piti otteessaan ja vaikutti enemmän kuin ensiksi luulin.

Anni Kantto on 37-vuotias, hänellä on 2 korkeakoulututkintoa ja hän painaa 138 kiloa. Hänet on jätetty ja irtisanottu, ja hän pakenee Helsingistä Tampereelle, kun kaikki käy liian ylivoimaiseksi. Kirja etenee kolmessa osioissa ja pääjuonena on, miten käy Annille joka on käynyt painonhallintaryhmässä Helsingissä, mitä tapahtui ennen kuin hän palasi Tampereelle. 

Anni on toisinajattelija. Hän pitää intohimoisia puheita siitä, kuinka lihavuuden takia ei saa syrjiä, tosin vain yksin kotona ollessaan. Hän rakastaa kirjoja ja tietoa, hän on älykäs mutta painonsa takia hän ei työllisty. Anni on sympaattinen hahmo, joka on yhtä aikaa vahva ja heikko, ja hänelle toivoo helpompaa tulevaisuutta. Tulevaisuutta, jossa tuntemattomat eivät kutsuisi lehmäksi tai vitun läskiksi.

Tämä kirja oli hyvä, teksti oli sujuvaa ja nopealukuista ja Annin hahmo oli mainio. Juoni ei ollut maailman vahvin ja mullistavin, mutta tämä kirja onkin mielestäni enemmän mielipiteen esille tuomista ja ajatuksien herättämistä kuin juonivoiton juhlaa. Kirja laittaa pohtimaan kehonkuvaa: omaa, läheisten ja yhteiskunnan käsitystä siitä, miltä pitäisi näyttää, mikä suvaitaan ja mitä vastaan taistellaan asiantuntijalausunnoin ja iltapäivälehtien kirkuvin otsikoin. Mikä on se luku, joka merkitsee? Ikä, tutkintojen määrä, paino? Voiko toisen ihmisyyttä loukata ja alentaa yhden luvun perusteella? 

Yhden ominaisuuden perusteella on syrjitty ja vainottu aina: ihonväri, uskonto, kansalaisuus, sukupuoli, paino. Ihmiset alentavat toisensa toisen luokan kansalaisiksi milloin minkäkin ominaisuuden perusteella, ja nykyajan ulkonäkökeskeisessä maailmassa kriteerit pusertavat jo niitäkin, jotka ovat ihan "normaaleja", saati sitten niitä, jotka poikkeavat muotista. Kun kaupan rekissä mekkoja on vain koossa 32,34 ja 36, mitä se kertoo? Olenko minä liian iso, pitäisikö minun muuttua vai vaihtaa vain kauppaa? Kumpikohan ajatus sieltä ensimmäisenä tulee...

En sano sitä, ettei lihavuudessa olisi mitään haittapuolia. Mutta kyseenalaistan sen, kuten tekee mielestäni myös kirjailija, että ihmisestä tehdään päätelmiä yhden ulkoisen ominaisuuden perusteella, että ihmiselle kerrotaan miten hänen tulisi elää elämäänsä ja täyttää yhteiskunnan kriteerit sillä tavalla kuin muut haluavat hänen tekevän. Juonellisesti Iso ei ollut maailman mullistavin, mutta se on kirja, joka herättää ajatuksia ja joka saa suhtautumaan vastaantulijoihin taas hiukan lempeämmin. 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jos päädyt tämän äärelle niin kerro ihmeessä, mitä pidit! :)

      Poista
  2. Voi, tämä on minun rakkauskirjani, minun tärkeyskirjani, kirja jossa on ihana omistuskirjoitus kirjailijalta, kirja joka pysyy kunniapaikalla kirjahyllyssäni ikuisesti. Joo, minä koin ISOn omaksi kirjakseni heti ensimmäisellä lukukerralla ja onhan se tullut luettua toiseenkin otteeseen... Hiltunen kirjoittaa hienosti ja tapa jolla hän on onnistunut sukeltamaan lihavan naisen sieluun, on uskomaton. Ja ihana, ihana Anni, mahtava romaanihahmo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mainio kirja, ja juuri tuo päähenkilön sielunmaisemaan sukeltaminen oli kirjan hienointa antia. Ihana, että tästä on tullut sinulle tärkeyskirja, niitä on hyvä olla <3

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥