20. kesäkuuta 2016

Rainbow Rowell: Fangirl


Rainbow Rowell: Fangirl
Pan Macmillan, 2014
461 sivua

Minulle tulee noin kerran vuodessa fiilis, että haluaisin lukea jonkun nuorten kirjan. Fangirl on odotellut hyllyssä viime syksystä, ja nyt vihdoin olin oikealla fiiliksellä lukeakseni sen. Ja kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Viimeksi olen ollut näin innoissani nuorten kirjasta, kun luin The Fault In Our Starsin syksyllä 2013.

Fangirl kertoo Cathista, joka on aloittamassa yliopiston. Hän on tähän mennessä tehnyt kaiken elämässään kaksossiskonsa Wrenin kanssa, mutta nyt Wren haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja aloittaa siskostaan erillisen elämän. Kirja kertoo Cathin ensimmäisestä vuodesta yliopistossa: kämppis Reaganista, joka on vanhempi, itsevarmempi ja välittömämpi kuin Cath; kirjoituskurssilla tapaamasta Nickistä jonka kanssa Cath alkaa kirjoittamaan ja Levistä, pojasta joka on Reaganin kautta tullut osaksi Cathin elämää.

Vaikka yliopistoelämäkin on mielenkiintoista, tämän kirjan ansiot ovat ehdottomasti sosiaalisen ahdistuksen ja mielenterveysongelmien kuvauksessa. Alleviivasin kirjasta vaikka kuinka paljon ja kappale 19 jäi mieleeni todella hienona kuvauksena siitä, millaista on olla mielenterveyskuntoutujan läheinen. Harvemmin ajattelen kirjoja lukuina, mutta tuo luku nousi esille todella vaikuttavana. Kirjassa oli hyviä kuvauksia introverttiydestä ja siitä, miten uudet asiat ja ihmiset voivat ahdistaa:

"But she could worry about it, and as long as she was worrying about it, it probably wasn't going to happen. Like some sort of anxiety vaccine. Like watching a pot to make sure it never boiled."

Uskon, että Fangirl on siksi niin suosittu ja rakastettu, että siihen voi moni samaistua, niin myös minä. Uusia tilanteita jännittävä introvertti tyttö, joka rakastaa tarinoita orvosta poikavelhosta - sehän olen minä! Yllätyin, että kirjan otteet kuvitteellisista Simon Snow -kirjoista ja Cathin fanfictionista eivät kiinnostaneet minua kovinkaan paljon, enkä usko lukevani Carry Onia (Rowellin kirjoittama kirja Simon Snow'sta). Mutta tämä kirja tuntui todella turvalliselta ja läheiseltä, koska siihen pystyi samaistumaan niin paljon. Viimeisten kappaleiden kohdalla kääntelin sivuja peloissani, että eihän tämä ole viimeinen kappale, että ei tämä tähän voi loppua, sillä omassa painoksessani on bonussivuja itse tarinan lisäksi. Tämä kertoo mielestäni siitä, että tarina piti otteessaan ja vaikutti tunnetasolla, sillä olisin voinut jatkaa sen lukemista vielä. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille teille introverteille, jotka välillä jännitätte ja jotka fanitatte jotain kaikella sydämellänne. Rakkaudella, puhelimessa puhumista jännittävä Puuskupuh 4ever. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥