23. joulukuuta 2015

Kaksi suomalaista luovuuskirjaa











Krista Launonen: Luovuus lähtee käsistä - käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään
Gummerus, 2014
182 sivua

Luovuus lähtee käsistä on ensinnäkin nerokkaasti nimetty kirja. Kirja on hyvin helposti lähestyttävä, ja vaikka kannessa mainitaankin kirjan antavan ohjeita työelämään, kirjasta saa irti muutakin. Työelämää kuitenkin käsitellään paljon, virkistävän monesta eri kantista ja myös itseen katsoen. Launosella on taideterapeuttitausta, joten kuvataiteen tekeminen on kirjassa läsnä. Muutenkin Launonen kertoo avoimesti itsestään ja omista pulmistaan luovuutensa kanssa. Lisäksi hän on haastatellut eri-ikäisiä ja eri aloilla työskenteleviä ihmisiä, joiden esimerkkejä on kirjassa runsaasti. 

Joitakin viittauksia tutkimuksiin ja kirjallisuuteenkin on, ja kirjan lopusta löytyy lähdeluettelo niille, jotka haluavat paneutua aiheeseen lisää. Kirjassa käsitellään luovuutta niin sitä estävien tekijöiden (pahin: pelko) sekä sitä edesauttavien tekijöiden kautta, ja jokaisen kappaleen lopussa on 1-3 pientä harjoitusta. Jotkin harjoitukset ovat konkreettisempia ja pienempiä (maalaa ruma taulu) ja jotkin abstraktimpia ja ehkä haasteellisempia (kehu kaikkia ihan pienistäkin asioista). Kirjassa on teemaan liittyviä valokuvia, jotka tuovat kirjaa hieman enemmän eloon ja tekevät siitä luovemman tuntuisen.

Tunnesisällöltään kirja on todella rikas. Se saa inspiroitumaan, uskomaan itseensä ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan. Launonen kertoo olevansa hyvä innostamaan muita, ja se on totta, hän onnistuu siinä pelkästään tekstin välityksellä. Kirjasta huokuu ilo ja tietynlainen rauha siihen, että saa leikkiä ja ihmetellä ja olla luova monin eri tavoin. Suurin "oivallus" tätä kirjaa lukiessa tuli, kun Launonen puhui epäonnistumisesta, ja siitä että sille voi antaa luvan ja että onko sitä edes. Eikö epäonnistuminen ole mahdollisuus kehittyä? 

Tajusin, että asioita voi joskus vain tehdä miettimättä sitä, onnistuuko vai epäonnistuuko. Voin aloittaa maalaamaan miettimättä, mitä siitä tulee. Voin lähteä lenkille miettimättä, kuinka pitkään minun pitäisi kävellä jotta olisin "onnistunut" lenkissäni. Olen ehkä unohtanut, että asioita voi tehdä tekemisen vuoksi, ei pelkästään lopputulosten tai palkintojen. Minulle se oli tämän kirjan arvokkain anti.

Saku Tuominen: Luova järkevyys - arkisen luovuuden ylistys
Otava, 2014
253 sivua

Luova järkevyys taas oli erilainen, mitä odotin. Alaotsikko "arkisen luovuuden ylistys" johti mielestäni hieman harhaan, koska kirja painottui hyvin vahvasti työelämään ja yritysmaailmaan. Kirjassa oli liitteenä lyhyt pätkä arkeen soveltamisesta, mutta sitä olisin kaivannut pitkin kirjaa eikä lopussa mainintana. Vaikka kirja sanoo olevansa luovaa hulluutta ja innovaatioprosesseja vastaan, silti siinä tuntui olevan vain eri isojen yhtiöiden toimitusjohtajien ja vastaavien haastatteluja, kuten Helsinki-Vantaan lentoaseman ja  Pixarin työntekijöiden  mielipiteitä. Koin, että olisi ollut ehkä hedelmällisempää haastatella enemmän ihan tavallisia ihmisiä, kuten Launosen kirjassa tehtiin.

Tuominen luo alussa pohjan sille, mikä luovan hulluuden myytissä ja innovaatioprosesseissa itseasiassa estää luovuutta. Ensimmäisessä kyse on siitä, että ajatellaan luovuuden kuuluvan vain neroille, jälkimmäisessä siinä, että luovuudesta yritetään tehdä ennakoitava prosessi, mikä ei ole mahdollista. Tuominen esittelee kirjassaan nelikohtaisen #luovuus-mallin, jossa jokainen viiva symboloi sitä, miten elämästä voisi tehdä luovempaa. Vaakaviivat ovat kyky nähdä ja halu tehdä, pystyviivat vähän paremmin ja paljon paremmin. Kun nämä asiat eivät olisi niin erillään toisistaan, toisin sanoen kyky nähdä ongelmia ja ratkaisuja johtaisi valittamisen sijaan kokeiluihin ja tekoihin, ja etukäteen ei yritettäisi määritellä, onko se teko iso vai pieni, tulisi ihmisten elämästä ja työstä luovempaa.

Launosen tavoin Tuomisenkin kirjassa on pieni kirjallisuusluettelo siitä, mitä hän on lukenut kirjoittaessaan tätä kirjaa. Luovuudesta innostuneet voivat siis tästäkin kirjasta löytää kirjavinkkejä. Tunteita tämä kirja ei herättänyt samalla tavalla kuin Launosen kirja, sillä itseäni yritysmaailmassa työskentely ei kosketa ja jotenkin sitä tuotiin niin paljon esille, että en kamalasti jäänyt pohtimaan, miten voisin soveltaa tätä oppia omassa tulevassa työssäni. Huono tämä kirja ei kuitenkaan ollut, se ei vain ollut sitä, mitä siltä odotin. Uskon kuitenkin, että eräs perheenjäsen voisi saada paljon irti tästä kirjasta, joten voi olla, että tämä lähtee hänelle.

Kaiken kaikkiaan nämä kirjat olivat lukukokemuksena virkistäviä, hyvin kirjoitettuja ja hyvin taustatyönsä avaavia. Launosen kirja upposi paremmin, koska se tuntui tulevan lähemmäs omaa elämää ja herätti enemmän tunteita. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä muut ovat olleet näistä mieltä, varsinkin jos on lukenut molemmat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥