10. syyskuuta 2017

Brandon Sanderson: The Final Empire (Mistborn #1)


Brandon Sanderson: The Final Empire
Kustantanut: Orion Publishing Co (2009)
Sivuja: 647

Luin viimein Brandon Sandersonin joka internetin kolkassa kehutun The Final Empiren, joka aloittaa Mistborn-trilogian. Kirja myös suomennettiin tänä vuonna Viimeinen valtakunta -nimellä ja Usvasyntyinen-sarjaa kustantaa Suomessa Jalava. The Final Empiren kannen lause kiteyttää hyvin koko kirjan: mitä sitten, kun paha lordi voittikin? 

The Final Empiressä valtakunta on ollut tuhat vuotta Lord Rulerin vallan alla ja skaa-nimistä kansanryhmää sorretaan ja orjuutetaan. Kapinoita on ollut tuhannen vuoden aikana, mutta ne on aina kukistettu ja Lord Ruler on noussut jumalan asemaan. Toivo on kuitenkin säilynyt joidenkin sydämissä ja Kelsier-nimisen miehen johdolla ryhmä erilaisia pikkurikollisia yrittävät syöstä Lord Rulerin vallasta ja palauttaa eri kansanryhmät tasa-arvoiseen asemaan. Kelsierin lisäksi pääosassa on Vin, kaduilla ja rikollisjengeissä elänyt skaa-tyttö, jonka pitää oppia hallitsemaan Allomancya, taikaa joka tekee hänestä Mistbornin. 

Kirja on ensimmäinen kirja trilogiassa, joten kirjassa on paljon maailman kuvaamista ja tarinan asettamista uomiinsa. Vaikka toimintakohtauksia ei koko ajan ole, se ei kuitenkaan haittaa. Kirjan maailma ja sen taikajärjestelmä ovat kiehtovimpia elementtejä kirjassa ja niille tilan antaminen on hyvä ratkaisu. Allomancy on taikajärjestelmä, jossa metalleja niellään ja niitä polttamalla saadaan erilaisia voimia, kuten tarkentuneet aistit tai kyky havaita muita Allomancyn käyttäjiä. Niitä, jotka pystyvät hallitsemaan yhtä metallia, kutsutaan Mistingeiksi ja niitä, jotka pystyvät hallitsemaan kaikkia metalleja, kutsutaan Mistborneiksi. Mistbornin maailmaan on helppo päästä sisälle ja sitä on helppo ymmärtää myös niiden, jotka eivät juurikaan fantasiaa lue. Kirjan lopussa on myös kooste siitä, mitä eri metallit tekevät, jos lukiessa järjestelmä pääsee unohtumaan. Hahmokavalkadi on huikea, hahmoja on erilaisia ja väkisinkin löytyy joku, josta tykätä. Ainut huono puoli kirjassa on se, että naishahmoja on hyvin vähän ja suurin osa heistä esitetään aika huonossa valossa. 

The Final Empire on tavallaan hyvin perinteinen fantasiakirja: taistellaan pahaa vastaan, opetellaan hallitsemaan taikuutta, rakastutaan siihen ihmiseen, johon ei pitäisi... Sanderson kirjoittaa taitavasti, ja sen sijaan että kirja kaatuisi kliseisiin, se tuntuu tutulta ja turvalliselta. The Final Empiressä on tarpeeksi tuttuja ja uusia, mielenkiintoisia elementtejä, että se tekee siitä ainakin minun silmissäni täydellisen fantasiakirjan. Keskivaiheen hitauskin tuntuu tarpeelliselta lopussa ja loppuratkaisu palkitsee lukijan. Ilmeisesti tämä trilogia paranee kirja kirjalta, joten huikeita lukuhetkiä on luvassa jatkossakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥