10. elokuuta 2017

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?


Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Suomentanut: Kristiina Vaara
Kustantanut: Gummerus (2017)
Sivuja: 448
Arvostelukappale

"Koska, Amber", hän sanoi. "Elämässä ei tarvitse aina olla kyse maailman muuttamisesta. Joskus kyse on oman elämän elämistä omaa itseä varten... Että yrittää löytää vähän onnea, täysin itsekkäästi, mutta vain itselle... Ja sun pitäisi soveltaa sun onnen etsintään sitä samaa pelottomuutta, jota sulla on sun feminismissä."

Holly Bourne tuntuu kirjoittavan suoraan minulle, enkä usko olevani ainoa joka kokee näin. Ajattelin, ettei tämä kirja voisi päästä samalle tasolle kuin Normaali-trilogian huikea ensimmäinen osa Oonko ihan normaali?, mutta se pääsi, heittämällä. Mikä kaikki voi mennä pieleen? alkaa sillä, että ensimmäisessä osassa tapaamamme Amber on krapulaisena lentokentällä, lähdössä kesäksi Kaliforniaan töihin kesäleirille, jota hänen äitinsä ja äidin uusi mies pitää. Amber ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen, joten ilmassa on paljon odotuksia kesästä. Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunniteltu ja kesään mahtuu niin uusia ystäviä ja ihastus kuin pettymyksiä ja itsensä keräämisiä. Evie ja Lottiekin pääsevät kuuluviin sähköpostien ja videopuheluiden kautta. 

Juonellisesti kirja voisi vaikuttaa perusnuortenkirjalta: on ongelmia vanhempien kanssa ja elämää suurempi ihastus. Bourne kuitenkin onnistuu tekemään sen tuoreella tavalla ja tuomaan kirjaan sekä hauskuutta että syvyyttä. En ole ikinä kikatellut millekään kirjalle niin paljon kuin tälle. Samalla kuitenkin käsitellään vakavia ja vaikeita aiheita, kuten avioerolapsena olemista ja vanhemman alkoholismia. Feminismi on tuotu tähän kirjasarjaan niin näkyvästi mutta ei kuitenkaan tuputtamalla, ettei voi olla kuin todella onnellinen kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka tämän pääsevät lukemaan (ja miksei aikuistenkin, joille feminismi on vierasta). Amber ei jäänyt kovin hyvin mieleeni trilogian ensimmäisestä osasta, mutta tämän kirjan jälkeen hän tuntuu moniuloitteiselta ja tärkeältä, kuin hän olisi oikea ihminen. Jotenkin tuo alun lainauskin on täydellinen: että (nuorten) kirjassa "annetaan lupa" olla itsekäs ja etsiä onnea, ettei kaikessa ole pakko tehdä niin kuin on loogista. Koska joskus sen luvan tarvitsee siihen, että uskaltaa vaatia itselleen hyvää. Minun itsekästä onnellisuuttani lisää näiden kirjojen lukeminen enkä malta odottaa viimeistä osaa!

2 kommenttia:

  1. Ääää, nyt katselen tätä tossa pinossani, pitäisiköhän vaan alottaa se suosiolla jo ohittaa kaikki muut pakko lukea kirjat (A Court of Wings and Ruin esim.) ihan vaan koska tää kuulostaa täydelliseltä jatko-osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli ihan täydellinen ja ehkä jopa hauskempi kuin Oonko ihan normaali, haluisin lukee nää molemmat jo uudestaan, koska mulle nää on tällä hetkellä täydellisiä YA-kirjoja <33 tosin et sä ACOWARillakaan pieleen mee ;)

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥