17. maaliskuuta 2017

Kata Melander: Älä irrota



Kata Melander: Älä irrota
Kustantanut: Type&Tell (2017)
Sivuja: 229

"Me olimme liian kaunis satu. Me olimme satu, joka sai minut yöllä nielemään tyhjää."

Kata Melanderin Älä irrota kertoo rakkaustarinan lisäksi kaksi erillistä tarinaa vaikeuksista. Saaran elämää hallitsee kipu, jolle yritetään löytää syytä ja selitystä. Oman elämän eläminen ja elämästä nauttiminen on vaikeaa, kun yksi kynnyskin voi aiheuttaa tunteja kestävän kipukohtauksen. Petteri taas on opettaja, jonka avioliitto ei enää tuo onnea tai iloa. Elämä on harmaata ja Petteri miettii, tulisiko asioille tehdä jotain vai jatkaa vain samalla mallilla. Näiden henkilöiden elämät kietoutuvat yhteen, molempien kamppaillessa yhdessä ja erikseen. 

Kirja on taitavasti kirjoitettu. Kieli on soljuvaa ja kuulasta ja sitä on mukava lukea. Arkisten asioiden kuvailun, kuten pukemisten ja astioiden sijainnin, rinnalla kuljetetaan universaaleja teemoja rakkaudesta, erilaisuudesta ja oikeudesta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kirja laittaa lukijan miettimään monelta eri kantilta ihmisten rooleja ja niiden painoarvoa: olenko nainen vai potilas, mikä on roolini suhteessa muihin, millä tavalla haluan muiden näkevän minut. Kirja laittaa myös pohtimaan omia asenteita näitä teemoja kohtaan.

Teknisesti kirja oli hyvin taitava ja kaunis kantta myöten. Kuitenkin jäin kaipaamaan tarinalta vielä enemmän syvyyttä ja etenkin Saaran osalta jonkinlaista uutta näkökulmaa ja oivallusta. Toivoin, että Saara olisi löytänyt hyväksynnän ja rakkauden itseään kohtaan vahvemmin eikä Saaran "oikeutus" olemassaoloon olisi ollut sidoksissa mieheen. Prinssi pelastaa prinsessan -tarinoita kun on jo kirjoitettu. Ymmärrän rakkauden ja hyväksynnän merkityksen elämänhalulle ja voimalle, mitä kirjassa on haettu, mutta toivoin silti että Saara olisi löytänyt naiseutensa ja arvonsa ilman parisuhdetta. 

Kirjan yksi suurimpia ansioita on sen rehellinen, aito ja koskettava kuvaus elämästä kivun ja potilaan roolin kanssa, niin kivun kokijan kuin läheisen näkökulmasta. Lukiessa hahmojen riittämättömyyden tunteet ärsyttävät välillä, sillä ne ovat niin inhimillisiä ja samaistuttavia. Melander on päässyt kirjassaan ainutlaatuiselle inhimillisyyden ja ihmisyyden tasolle, niiden kauniine ja rumine puolineen. Ne asiat, jotka kirjassa välillä ärsyttävät, ovat niitä asioita mihin itsekin joskus sortuu ja sen ymmärtäminen avaa lukijan mieltä sekä kasvattaa empatiakykyä ja ymmärrystä muita kohtaan. Kirja herätti niin paljon tunteita ja ajatuksia sekä ravisteli pohtimaan omia asenteitani, että uskon lukevani tämän kirjan monta kertaa uudelleen. Tällaisen debyytin jälkeen on mielenkiintoista nähdä, mitä Melander kirjoittaa seuraavaksi. 

4 kommenttia:

  1. Minuakin tämä kiinnostaa, joten tarvinnee lukea jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Luin aiemmin päivällä Koko Hubaran kirjasuosituksia, ja niissä hän totesi, miten feministin ikuinen ongelma on se, että muuten hyvässä kirjassa saatetaan sortua seksismiin. Harmi, että tässäkin nainen peilautuu miehen kautta. Teos on minulle tuntematon, mutta tuo kiputematiikka kuulostaa kiinnostavalta. Aika harvoin tulee vastaan kirjallisuutta, jossa käsitellään fyysistä kipua ja siitä selviytymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harmillista. Kata itse kirjoitti tästä teemasta blogiinsa lisää ja olen kyllä hänen kanssaan samoilla linjoilla, olisin vain siltikin halunnut vähän enemmän voimanaista. Linkki tuohon Katan tekstiin tässä: https://katamelander.com/2017/03/21/esikoiskirjailijan-elamaa-vai-pitaisiko-jonkun-muun-hyvaksya-ensin-itsensa-hyvaksymisesta/

      Itsekään en ole lukenut romaaneja, joissa käsitellään fyysistä kipua, siksi tämä olikin todella tervetullut ja vaikuttava teos!

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥