16. heinäkuuta 2016

Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu


Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu
Sammakko, 2016
80 sivua

Palkkapäivänä kävi perinteisesti, menin Akateemiseen Kirjakauppaan ja lähdin tili keveämpänä, kirjakassi täydempänä. Yksi extempore-ostoksistani oli Susinukke Kosolan runokokoelma Avaruuskissojen leikkikalu. Ensinnäkin, kokoelmalla on ihan mahtava nimi ja alaotsikko ("tutkielma ihmisyyden valtavirrasta"), toiseksi takakansi onnistui vakuuttamaan ja kolmanneksi, pikaisen selailun jälkeen kokoelmassa on eri tyyleillä kirjoitettuja runoja: listoja, perinteisiä runoja, proosarunoutta, jopa kolme runoa tehtynä jääkaappimagneeteilla (rakastan kirjoja, jotka sekoittavat eri tekstilajeja). Jokin aika sitten päätin, että haluan lukea enemmän runoutta ja tässä se tuli vastaan, kauniina kielenä ja ajatuksia herättävinä lauseina. 

"yrität kirjoittaa rakkaudestasi, mutta / et saa käsialastasi selvää"

Avaruuskissojen seikkailu koostuu neljästä luvusta: Löin pikkuvarpaani yöpöytään ja olin kuin muut, Yritin olla hyvä mutta olinkin ihminen, Paha on kaikki koska sen on oltava jossain sekä Kun maailma loppui hän lukitsi itsensä vessaan. Mielestäni nämä lukujen nimet kertovat hyvin kokoelman tunnelmasta: se tiedostaa ihmiselon pienuuden, yrityksen hyvään ja siinä epäonnistumisen, arjen kahvidesit ja tunnetilat. 

"omiin hermoratoihin ei kannata eksyä etsimään / mitään itseään suurempaa"

Kokoelman kieli on kaunista, mutta ei liian kiemuraista. Alleviivasin kirjasta vaikka kuinka monta lausetta ja kappaletta, ja tekisi mieli kopioida kaikki alleviivaamani tähän. Kosolalla on kaunis tyyli kirjoittaa ja hän kirjoittaa ihmisyydestä samaistuttavasti, sen rosoja siloittelematta. Tämä on ensimmäinen runokokoelma, johon olen kunnolla rakastunut, jonka haluaisin lukea saman tien uudelleen ja jonka luen varmasti uudelleen useampaan kertaan. Kokoelma on Kosolan toinen, ja aion varmasti lukea hänen ensimmäisensäkin. Suosittelen tätä todella, ja kuulen mielelläni muiden mielipiteitä tästä kokoelmasta. Loppuun vielä säe, joka iski niin kovaa, että alleviivasin sen ja lisäsin viereen kolme huutomerkkiä:

"ainoa asia jota varmuudella osaamme vihata / on sellainen jota emme kohtaa kasvotusten"

Vau. 

10 kommenttia:

  1. Kutkuttavaa! Ja olipa mukavaa törmätä kirjoitukseen runoista. Ei ihan jokapäiväistä herkkua edes blogistaniassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susoittelen tätä kyllä paljon, oli todella hyvä kokemus. Kiva kuulla, että pidit! Runoista ei kyllä paljon puhuta blogeissa, mikä on todella sääli, koska itse ainakin kaipaisin vinkkejä hyvin runoilijoiden löytämiseen. Mikäli sinulla on vinkata hyviä, niin otan mielelläni suosituksia vastaan :)

      Poista
  2. Vau tosiaankin! Kuulostaa sellaiselta kokoelmalta, joka saisi heräämään runojen lukujumista. Niin kauniita lauseita niin täynnä ajatuksia, tykkään jo näiden kolmen lainauksen perusteella :D Täytyy heti katsoa, joko tätä löytyisi lähikirjastostani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kerro ihmeessä jos saat tän käsiisi, että mitä tykkäät :)

      Poista
  3. Oho! Tätä lukiessani ajattelen varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni, että _haluan_ lukea runokokoelman. :D Pitää koittaa tutustua runoihin ehkä tätä kautta!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa löytää blogipostaus tästä runoteoksesta. Olen nyt lukenut Tanssiva Karhu-ehdokasrunoteokset - osa runoilijoista oli minulle uusia tuttavuuksia, kuten Susinukke Kosola ja osa runoista oli minulle vaikeita sisäistää. Tämän runoteoksen kohdalla tunsin melkoista epävarmuutta kirjoitaa ajatuksia - sillä tavoin on minulla tapana tulkita runoteoksia ja muitakin kirjoja blogissa. Löysin Youtubessa Susinukke Kosolan lausumassa omia runojaan - hänen runonsa ehkä avautuvat parhaiten minulle hänen esittäminään ja toki runonlausujana kuuntelisin muidenkin esittäminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Runot on kyllä haastava laji: että löytää runoilijat joista pitää ja sisäistää lukemansa, ja miten kirjoittaa ajatuksia auki teksteistä, jotka ainakin itse luen lähinnä tunteet edellä. Pitäisi kyllä itsekin katsoa videoita Kosolasta, varmasti ovat vaikuttavia ääneen lausuttuina :)

      Poista
  5. Onpa kivaa, että Avaruuskissoista on kirjoitettu! Olen otettu ja ilahtunut, että kirja löytää ihmisensä (ja ihmiset kirjansa). Se ei ole mikään itsestäänselvyys edes proosan puolella, runoudesta puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, niin kommentista kuin upeasta runoudesta. Se että kirja löytää yleisönsä ja yleisö kirjansa ei ole itsestäänselvyys, mutta on kiva tunne, kun tätä "ilosanomaa" voi välittää näin blogien ja muiden kautta. Ja arvostan suunnattomasti, että tekijät kommunikoivat lukijoidensa kanssa, joten kiitos! Nyt on ihan fanityttöolo heh heh.

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥