27. huhtikuuta 2016

Robert Galbraith: Pahan polku

Robert Galbraith: Pahan polku
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Otava, 2015
430 sivua

En ole dekkarien ystävä. En lue niitä paljon, ja saadakseen minut vakuuttumaan, dekkarissa pitää olla muutakin kuin murhamysteeri. Robert Galbraithin kirjat ovat nousseet dekkarigenren kärkeen, sillä Galbraithin nimellä kirjoja kirjoittaa J. K. Rowling. Tästä syystä minäkin olen tarttunut niihin. Kahdesta ensimmäisestä osasta pidin, mutta tämä ei vakuuttanut. 

Pahan polku jatkaa lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen alaisensa Robin Ellacottin työn seuraamista. Kirja alkaa siitä, kun Robinille lähetetään paketti, jossa on katkaistu naisen jalka. Striken menneisyydessä on neljä miestä, jotka voisivat vannoa hänelle kostoa, ja armoton ajojahti aikaa vastaan alkaa. Koska kirja on sarjan kolmas osa ja trilleri, en viitsi paljastaa juonesta sen enempää. 

Yllätyin, kuinka pettynyt olin kirjaan. Trillerit eivät ole minun genreni, mutta osaan mielestäni valita itseäni miellyttävät kirjat trillerimerestä. Olen pitänyt kahdesta aiemmasta Cormoran Strike -kirjasta enemmän kuin tästä, ja syitä on useita. Dekkareissa loppuratkaisu on ymmärrettävästi se juttu, ja tässä se mielestäni ei onnistunut. Striken ihmeellinen päättelykyky ei vakuuttanut tällä kertaa ja loppu tuntui hätiköidyltä. Yli 400-sivuisessa kirjassa maalailtiin eri vaihtoehtoja, mutta loppuratkaisun pohjustamiseen ei mielestäni otettu tarpeeksi aikaa. Se, mitä Rowlingin kirjoitustyylissä rakastan, eli kuvailu ja keskittyminen hahmoihin, tuntuu olevan kompastuskiveni näiden romaanien kohdalla. Pidän siitä, että hahmoja ja heidän taustojaan avataan, mutta tuntuu, että näissä kirjoissa se hidastaa tarinan etenemistä ja loppuratkaisua liikaa. Lisäksi murhaajan näkökulmasta lukeminen oli tässä tapauksessa todella inhottavaa, kun kyseessä oli naisten paloittelumurhat. Jotenkin se tuntui myös tarpeettomalta, eikä tarina olisi mielestäni kaivannut sitä. 

Kirjassa oli hyvääkin. Robin on lempihahmoni tässä kirjasarjassa, ja kirjassa paljastettiin enemmän hänen menneisyyttään ja motiivejaan olla Striken alaisena etsiväntyössä. Vaikka Robinia kuvataan tarkasti, ja hänellä esimerkiksi kuvaillaan olevan vaalean punertavat hiukset, kuvittelen hänet aina How I Met Your Mother -tv-sarjan Robinina. Lisäksi pidin siitä, että kirjassa oli hienoinen feministinen vivahde: rikokset kohdistuivat naisiin ja tyttöihin, ja Robinin näkökulmasta lukijalle kerrottiin, kuinka vaikeaa ja välillä avutontakin naisen elämä on, kun mikä tahansa katsekontaktista tietynlaisiin vaatteisiin on miehille kutsu lähestyä. Tämä oli ehdoton plussa!

Luultavasti jatkan tämän sarjan lukemista, sillä Rowling on kirjailijana minulle rakas, ja pidin kahdesta ensimmäisestä osasta. Goodreads-arvioiden ja läheisten kehujen perusteella odotin tältä enemmän, mutta petyin pahasti. Tällä kertaa Striken ilmiömäisyys ei tehonnut. Mitä sinä olet mieltä Pahan polusta?

4 kommenttia:

  1. Mä emmin hirveen pitkään, et tykkäsinkö tästä vai en. Muistaakseni mulla oli aika samanlaiset fiilikset loppuratkaisusta, mutta päädyin silti siihen, että tää oli hyvä (varmaan tässä vaan vaikuttaa niin vahvasti se, että Rowlingin tekstiä on aina ilo lukea.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rowling on kyllä kirjailija ihan omassa luokassaan, mutta tällä kertaa tää ei vaan napannut. Ehkä jokaisella kirjailijalla pitää olla yks kirja, josta ei tykkää, että osaa arvostaa niitä loppuja :)

      Poista
  2. Itsekään en ole dekkarien ystävä, mutta tämän sarjan ensimmäisen osan tahtoisin lukea! Ihan vain koska J.K Rowling. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Kaks ekaa osaa oli tosi hyviä =)

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥