10. huhtikuuta 2016

Katja Kettu: Yöperhonen

Katja Kettu: Yöperhonen
WSOY, 2015
326 sivua

Yöperhonen valikoitui lukupiirimme maaliskuun kirjaksi ja se oli ensimmäinen lukemani romaani Katja Ketulta. Suuria odotuksia se ei herättänyt, sillä en pahemmin lue historiallisia romaaneja enkä ole ajatellut niiden olevan minun juttuni. Yöperhonen kuitenkin muutti sen. 

Tarinaa kerrotaan kahdella eri aikatasolla: 1930-40-luvulla ja nykyajassa. Vuonna 1937 suomalainen valkokenraalin tytär Irga loikkaa Nevostoliittoon, sillä hän on raskaana kommunisti Suenhampaalle. Irgan pääsee rajan yli, mutta sen jälkeen vaikeudet alkavat. Irga siepataan ja alkaa pitkä ja vaikea matka Vorkutan vankileirille. Vuonna 2015 suomalainen toimittaja Verna lähtee Lavran kylään Marinmaalle isänsä kutsumana. Verna saapuu liian myöhään, hänen isänsä on kuollut mysteerisissä olosuhteissa eivätkä kylän asukkaat suostu kertomaan, mitä on tapahtunut. Verna ei pääse lähtemään kylästä samantien, vaan joutuu jäämään sinne kyydin puutteessa, ja kylässä tapahtuvat asiat alkavat pikkuhiljaa avautua hänelle, luonnonuskosta Vernan isän kohtaloon ja menneisiin tapahtumiin, joista kukaan ei suostu puhumaan...

Kirja kertoo sota-ajasta ja sen raakuudesta varsinaisten sotatannerten ulkopuolella. Valta ja petos ovat kirjassa hyvin vahvana esillä koko ajan, ja se näyttää sota-ajan moraalittomuuden kaikkien osapuolten osalta: pelkästään "pahat" eivät ole pahoja, vaan myös uhrit joutuvat tekemään moraalittomia uhrauksia oman selviytymisensä eteen. Rakkaus, sukujuuret ja omistamisenhalu kietoutuvat keskenään niin, ettei tiedä enää, mikä on kaunista toiselle sydämensä antamista ja mikä epäterveellistä ripustautumista, silmien sulkemista joltain mitä ei ehkä pitäisi. Myös uskonnolla on osansa kirjassa, sillä marilaisilla on luonnonjumalansa ja uhrilehtonsa. Kirja kuitenkin herättää ajatuksen siitä, mihin ihmiset ylipäätään uskovat. Jumaliin, luontoon, valtaan, rahaan, rakkauteen? Uskovatko he todella vai sen takia, että se kuuluu rooliin? Vaikka nykyaika on mukana kirjassa, menneisyys värittää sitä vahvasti ja nykyajan tapahtumat ovat kiinni siinä, mitä aiemmin on tapahtunut. 

Yöperhonen yllätti positiivisesti, ja vakuutti siitä, että haluan lukea Kettua jatkossa lisää. Kirjassa on monia eri tasoja ja teemoja, ja uskon että tämä kirja kestää useammankin lukukerran. Kirja herätti myös halun lukea lisää historiallisia romaaneja, ja niitä onkin jo useampi listalla. Mitä te piditte Yöperhosesta, ja onko joku historiallinen romaani joka minun tulisi ehdottomasti lukea?

7 kommenttia:

  1. Yöperhonen ihastutti minuakin. Ihanaa, että se lunasti odotukset niin upean Kätilön jälkeen.

    Lue siis ainakin Kätilö! Tai Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Lopotti. Tai Sirpa Kähkösen Graniittimies. Tai J-P Koskisen Kuinka sydän pysäytetään. Tai Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Tai Anneli Kannon Pyöveli. Kaikki viime vuosien suosikkejani historiallisista romaaneista ja sattumalta kaikki kotimaisia, sillä Suomessa kirjoitetaan niin laadukasta historiallista fiktiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kätilö ja Nälkävuosi ovat ainakin listalla, Neljäntienristeyksen voisin lisätä myös ja muutkin pidän mielessä! En uskalla haalia näitä liikaa kerralla, ettei tule yliannostusta :D Kiitos paljon suosituksista :)

      Poista
  2. Minä kyllä pidin, aivan hurjasti! Olin jo rakastanut Ketun Kätilöä yli kaiken, joten yllätyin hurjan positiivisesti, että tämä näinkin vahvasti iski. Eli jos Kätilöä et ole lukenut, niin lue se ainakin vielä lisäksi. :) Erilainen, jollain tavalla Yöperhosta huomattavasti rujompi se on, mutta silti aivan huikea kirja. Muita hyviä historiallisia, vähän samalla lailla säväyttäviä romaaneja, joista olen pitänyt ja joita suosittelisin, on Ollikaisen Nälkävuosi sekä Kjell Westön Kangastus 38, Heidi Köngäksen Dora, Dora oli myös oikein luettava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Kätilö kuinka vaikeaa kieleltään, oon ymmärtänyt että siinä on vahvaa murretta? Se mua tällaisissa kirjoissa häiritsee, että jos on murretta jota en ymmärrä, niin meneekö multa kirja ohi... Kätilön oon nähnyt leffana ja se oli tosi hyvä, joten aion ottaa sen kyllä luettavaksi myös! Kiitos suosituksista :)

      Poista
    2. No minusta se ei ollut lainkaan vaikea, mutta jotkut eivät ole saaneet kirjasta mitään irti kun eivät ole ymmärtäneet, että... :D tiedä sitten kumpaan jengiin kuulut! Mutta siis joo, sen dialogit oli lapin murteella kirjoitettu, mutta kyllä se minusta täysin ymmärrettävää oli kun, jopa yksi parhaita puolia koko kirjassa. :) (olipa siis selkeä vastaus, lyhyesti ja ytimekkäästi, ei, se ei ollut minusta lainkaan vaikea :D)

      Poista
    3. Okei, kiva kuulla! Kyllä mä sitä joka tapauksessa aion yrittää, ja kun leffan olen nähnyt niin ainakin pääjuonen tiedän jo :D

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥