26. helmikuuta 2016

Laura Lindstedt: Oneiron

Laura Lindstedt: Oneiron
Teos, 2015
439 sivua

Oneiron. Siinä kirja, joka on ollut esillä isosti. Ostin Oneironin kirjamessuilta, kun halusin jonkun minulle tuntemattoman, suomalaisen naiskirjailijan kirjoittaman kirjan, ja tämä osui silmään. Enpä silloin arvannut, että tämä sattumanvarainen ostos olisi tuleva Finlandia-voittaja. 

Oneiron kertoo seitsemästä naisesta sen jälkeen, kun he ovat kuolleet. Se palaa heidän elämiinsä, toisiin enemmän kuin toisiin. Keskushahmoksi muotoutuu Shlomith, newyorkilainen performanssitaiteilija, joka ammentaa teoksiinsa sisältöä juutalaisuudestaan ja anoreksiastaan. Muita hahmoja ovat moskovalainen kirjanpitäjä Polina, brasilialainen Rosa Imaculada jolla sydänsiirre, kaksosia odottava ranskalainen Ninan, hollantilainen isoäiti ja syöpäpotilas Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen 17-vuotias Ulrike. Ruumiin tarpeet, nautinto, ja kipu katoavat, naisilla ei ole yhteistä kieltä ja he ovat valkoisessa tilassa, johon fyysikan lait eivät päde. Kirjassa on paljon isoja teemoja: kuolema, uskonto, syömishäiriö, naisiin kohdistuvat rikokset, syöpä, raskaus, rakkaus. Silti kirja ei ollut raskas, ei kantaaottava, pikemminkin vain toteava. 

Minulle kirja herätti eniten ajatuksia naisen asemasta, vaikkei se sitä huudakaan päin naamaa. Esimerkiksi Maimunan kuolemaan liittyvässä uutisessa pääosassa oli siepattu länsimaalainen mies, ja Maimunasta kerrotaan, että "nainen on toiminut houkutuslintuna, joko tietoisesti tai tietämättään". Uutisessa käsiteltiin tappamisen näkemisen traumaa ja miehen palaamista kotiin, ja toisen ihmisen kuolema oli yhden lauseen arvoinen. Pienillä sanavalinnoilla ilmenee vahvasti, kumman elämää arvostetaan enemmän, länsimaalaisen miehen vai afrikkalaisen naisen. Toinen, vielä vahvemmin naisen asemaan liittyvä kohta oli Shlomithin luentoperformanssi juutalaisuuden ja anoreksian yhteyksistä. Siinä kerrotaan muuan muassa ruokaan liittyvistä säännöistä, kuukautisiin liittyvästä puhdistautumissirkuksesta ja tilastotiedoista, joiden perusteella pääsee tai ei pääse naimisiin. Se kertoo myös naisten suhtautumisesta toisiinsa: itsensä arvottamisesta suhteessa muihin (tuo nuori, laiha, kaunis), erimielisyyksistä sen suhteen missä ollaan ja mitä ollaan sekä itsekkäästä halusta olla pidetty toisen kuolinhetkellä. 

Kirjan lukemisen jälkeen olo oli hämmentynyt. Alussa ärsytti todella paljon, että käytetään kaunista kieltä ja hienoja sanoja ja sitten sekaan heitetään sanoja kuten nussia ja pillu. Onko se uskottavampaa, kun kauniisti kirjoittavat naiset kirjoittavat rumia sanoja sekaan? En tiedä. Ärsyttää edelleen. En kunnolla tykästynyt tai kiintynyt yhteenkään hahmoon, vaikka yleensä olen hyvin hahmo-orientoitunut lukija. Kirjan toinen osa oli mielestäni todella hyvä ja koherentti, mutta alku tuntui sekavalta. Eri tekstilajeja käytettiin vähemmän kuin odotin. Ja silti, kun sain kirjan loppuun, jäi vaikuttunut olo, sellainen pieni hämmentynyt tyhjiö, kun saa hyvän kirjan loppuun eikä tiedä, miten päin sitten pitäisi olla. En ole varma, tiedänkö edelleenkään. Sen kuitenkin tiedän, että tulen palaamaan tämän kirjan pariin, ihan vain selvitäkseni tästä hämmennyksen sekaisesta vaikuttumisesta.

2 kommenttia:

  1. Mua ei niin häirinnyt ne rasittavat sanavalinnat, vaikka tokikin ne siinä kaiken keskellä tuntuikin vähän turhilta ja "vääriltä", mutta ne miljoonat sulkulauseet!! Hitto ne alkoi pidemmän päälle tökkiä, koska sekin tuntui vähän teennäiseltä tehokeinolta. Kirjoittaisi suoraan ystävä hyvä, Lindstedtillä kun kuitenkin se sana oli varsin mainiosti hallussa.

    Mutta niin, hämmentävä, jännä ja erikoinen kirja! En mielestäni hirveästi siitä pitänyt, ja silti se tuntuu yhdeltä vaikuttavimmista suomalaisteoksista, ehkä siinä siis oli sitten kuitenkin sitä jotain. Voisi kyllä kokeilla jonkin ajan kuluttua vakuuttaisiko toinen lukukerta jo ihan uudella tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes huomannut niitä sulkulauseita! En jotenkin ikinä osaa kiinnittää tollaisiin huomiota, ehkä tässä kirjassa se oli ihan hyvä :D Mäkään en kokenut pitäväni siitä mitenkään erityisesti, mutta vaikuttunut kyllä olin. Haluan lukea sen Lindstedtin esikoisteoksen, että pääsee vähän jyvälle, minkälainen kirjailija hän on :)

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥