24. tammikuuta 2016

Malala Yousafzai & Christina Lamb: Minä olen Malala


Malala Yousafzai & Christina Lamb: Minä olen Malala
Suomentanut Jaana Iso-Markku
Tammi, 2014
292 sivua

Huh mikä kirja. Tyttö, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon 17-vuotiaana. Tyttö, jota ammuttiin päähän 15-vuotiaana. Tyttö, joka rakasti oppimista ja kirjoja, ja halusi sen olevan mahdollista kaikille muillekin.

Malala syntyi 1997 Swatiin, Pakistaniin. Alusta asti Malalan perhe oli erityinen: Malalan isä on koulutuksen ja tyttöjen oikeuksien puolesta puhuja, joka juhlii tyttären syntymää ja kysyy vaimoltaan neuvoa vaikkei nämä kuulu  kulttuurin tapoihin. Koko nuoruutensa ajan Malala on mukana, kun hänen isänsä puhuu koulutuksen puolesta ja alkoi sitten puhua yhdessä isänsä kanssa. Talibanien vallattua maan ja tuhottua koulut tämä kaksikko ei siltikään hiljennyt, vaan jatkoi kampanjointia lasten koulutuksen puolesta. Viimeistään silloin, kun talibanit ampuivat Malalaa koulubussissa, tuli hänen tarinansa koko maailmalle tutuksi.

Tämä kirja oli hyvin kirjoitettu. Alun hyvin pitkälle maan ja suvun historiaan menevä pohjustus sekä lukuisat minulle vaikeat nimet vähän hidastivat mukaan pääsemistä, mutta toisaalta, eipä ainakaan tällä lukijalla ollut Pakistanin historiasta selvää käsitystä ennen tätä. Kirja avasi Malalan tarinan lisäksi paljon faktoja islamista, Pakistanista ja siitä, miten se on joutunut siihen jamaan, missä se on nyt. Ihmiset eivät synny pahoiksi, vaan heistä muokataan sellaisia kouluttamalla ja opettamalla tiettyjä asenteita. Välillä kirjassa Malala tuntuu ihmettelevän, että eihän Koraani opeta muslimeita tappamaan. Ympäristön tuki ja asenteet vaikuttavat todella paljon Malalan kotimaassa. Jos perheen isä ei halua, että tytöt käyvät koulussa, he eivät käy. Yhteisö voi rajoittaa todella paljon, mutta se voi myös mahdollistaa, niin kuin Malalan tapauksessa. Kuvaavinta tästä oli tämä lainaus: "Tiesin, että kuka tahansa tyttö luokaltani olisi pystynyt siihen, mitä minä olin tehnyt, jos hänellä olisi ollut vanhempiensa tuki takanaan." Vaikka Malalan tarina on traaginen, traagisinta tässä kirjassa on ehkä se, että synnyinmaassaan Malala on etuoikeutettujen joukossa. Hänellä on tukevat vanhemmat, hän pääsi kouluun ja pystyy lukemaan useammalla kielellä. Monella ei näin ole. Ei puhettakaan siitä, että kaikki pääsisivät kouluun tai osaisivat lukea. Vaikka kirja oli tavallaan vahvaan ja positiiviseen sävyyn kirjoitettu, jäi silti sellainen olo, että maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että sydäntä särkee.

Haluaisin, että nuoret lukisivat tämän esimerkiksi yläasteella, sillä kirja avasi hyvin näkökulmia siihen, millaista on olla nuori muslimi, ja millaisia asioita erilaisiin kulttuureihin kuuluu ja miltä asiat näyttävät yksittäisen ihmisen silmissä median luomien mielikuvien sijaan. Vahvimmin se on kuitenkin tarina nuoresta tytöstä ja hänen päämäärätietoisuudestaan toteuttaa haaveensa riskeistä huolimatta. Tasa-arvoisten lähtökohtien puolesta puhuminen on asia, jota useampikin meistä voisi tehdä. Koulutuksen ja lukutaidon kautta niin moni asia mahdollistuu, ja omiani muistan arvostaa taas enemmän, kun muistan, etteivät ne ole kaikille itsestäänselvyys.

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Pitääkin pistää tämä korvan taakse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti, oli tosi vaikuttava!

      Poista
  2. Tänä vuonna on viimeistään pakko lukea tämä, sen verran minua Malalan tarina kiinnostaa. Sitä ennen kuitenkin haastoin sinut mukaan Viiden kirjan haasteeseen, käy kurkkaamassa sitä blogistani, jos sinulla riittää innostusta haasteen tekemiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! :) Suosittelen ehdottomasti tätä, oli tosi vaikuttava kirja :)

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥