31. tammikuuta 2016

Anja Snellman: Antautuminen






Anja Snellman: Antautuminen
WSOY, 2015
325 sivua

Katsoin Antautumista kirjamessuilla lokakuussa, kaunis kansi, mutta enpä tällä kertaa ehkä tartu siihen. Sitten kuulin Snellmanin puhuvan siitä, ja oli pakko käydä ostamassa se omaksi. Sitten pyytämässä toisena päivänä siihen omistuskirjoitus hermostuneena, koska onhan se pelottavaa pyytää oikealta kirjailijalta nimmaria. (Riikka Pulkkisen nimmaria jännitin kädet täristen ja puhetta sopertaen.)

Kuitenkin odotin tammikuun loppuun, että luin sen. Se ei kutsunut minua hyllyltä, ja elämässä on ollut vilskettä, joka on pitänyt kaukana kirjoista. Nyt luin sen, vihdoin, sen takia että äitini halusi lainata sen, enkä voisi antaa minulle omistettua kirjaa toiselle lainaan, ennen kuin itse olen lukenut sen. Nyt jälkikäteen tuntuu käsittämättömältä, miksi odotin niin kauan. Yllättävältä, että tämä kolahti niin kovaa, niin pehmeästi, kolahti samankaltaiseen kaurislapseen jollain Snellman ilmeisesti itsekin on. Minulla on uusi lempikirja. Sen nimi on Antautuminen.


"Elämä, se on nyt tällaista: mennään ja tullaan enkä voi oikein millekään mitään. On uskallettava olla mukana vaikka pelottaa, ja on aina jollakin tapaa pelottavaa vaikka uskaltaa."


Antautuminen on kirja erityisherkkyydestä, tunteista, yhden ihmisen tarinasta. Kirjassa on omaelämäkerrallisuutta, mutta en tiedä kuinka paljon. Se on kaunista, kuvailevaa kieltä, kuin tajunnanvirtaa, muistoja toistensa perään. Minulle siitä tuli todella läheinen ja henkilökohtainen olo, tunnistin toisen kaurislapsen (ja tällä tarkoitan Snellmanin ja minun rakkauttani peuroja kohtaan, ja kai se jotain luonteestakin kertoo). Luin sen kahdessa päivässä ja olisin heti halunnut alkaa lukemaan uudelleen. Todennäköisesti luen sen vielä toisen kerran tänä vuonna. 

Tämä laittoi kyseenalaistamaan kaikki aiemmat viiden tähden tai sydämen luokitukseni, tai ehkä tälle pitäisi vaan antaa sata sydäntä. En osaa tästä mitään järkevää ehkä sanoa, koska luin sen niin tunnepohjalta, miettimättä ja analysoimatta. Annoin itseni upota ja rakastua. 

Nyt vaan pitäisi päättää, mistä kohtaa Snellmanin tuotantoa aloitan lukemaan muita hänen kirjojaan. 

2 kommenttia:

  1. Minulla ei ole erityisen lämmintä suhdetta Snellmaniin, olen lukenut pari teosta, ne olivat ihan ok, mutta ei sen enempää. Tämä kuitenkin vaikuttaa kiinnostavalta ja tuo lainaamasi sitaatti ihanalta <3 Ehkä laitan tämän lukulistalle kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tykkäsin kyllä kovin, pelottaa se, että miltä muut Snellmanin kirjat vaikuttavat tämän jälkeen... Tosi nopealukuinen tämä ainakin oli, että kauaa tämän lukemiseen ei mene :)

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥