19. elokuuta 2017

Lauantain linkkimaraton


Hyvää viikonloppua ja lukumaratonia kaikille! Itse en tällä kertaa osallistu lukumaratoniin, mutta tuli pakottava tarve jakaa informaatiota, joten tässä tulee:

♥ Yle Areenassa on vielä noin 30 tuntia katsottavissa Historia: Naisten nousu -nimisen neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäinen jakso, menkää äkkiä katsomaan!! Historiankirjathan on perinteisesti kirjoitettu miehistä miehille, joten tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Ensimmäisessä jaksossa selviää mm. milloin ensimmäinen naisia koskeva huntulaki on säädetty ja että Aristoteles oli aika urpo sovinisti. Suosittelen.

♥ Olin jo autuaasti unohtanut koko dokumenttisarjan ja eka jakso olisi mennyt täysin ohi, ellei Sivumennen-podcast olisi palannut kesätauolta ja muistuttanut siitä. Kiitos Jonna ja Johanna, ootte mun idoleita.

♥ Uusi Muusa-sivustolla on kampanja, jossa saa Bookbeatin kuukaudeksi ilmaiseksi. Oli pakko tarttua tilaisuuteen, vaikka ääni- ja e-kirjat aika vieraalta yleensä tuntuvatkin. Aloitin kuitenkin eilen illalla lukemaan Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta -kirjaa, koska se oli tullut jo Bookbeatiin!! Tavoite olisi saada se luettua ennen maanantain julkkareita. Mikko ja Ronja on myös mun idoleita. 

Tässä kohtaa on myös pakko sanoa, että oli ihanaa nähdä bloggaajakollegoja niin Hel-YA:ssa kuin Worldconissa!Pauline von Dahl, Yöpöydän kirjat, Dysphoria, Hurja Hassu Lukija, Sivujen välissä, Carry On Reading, Lukujonossa ja Lukulahnan luola, ootte kaikki ihan huippuja :-) Toivottavasti tavataan pian uudelleen!

(Kuva ei liity postauksen sisältöön mitenkään, mutta lause on aivan totta. Rainbow Rowell on huikea.)

10. elokuuta 2017

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?


Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Suomentanut: Kristiina Vaara
Kustantanut: Gummerus (2017)
Sivuja: 448
Arvostelukappale

"Koska, Amber", hän sanoi. "Elämässä ei tarvitse aina olla kyse maailman muuttamisesta. Joskus kyse on oman elämän elämistä omaa itseä varten... Että yrittää löytää vähän onnea, täysin itsekkäästi, mutta vain itselle... Ja sun pitäisi soveltaa sun onnen etsintään sitä samaa pelottomuutta, jota sulla on sun feminismissä."

Holly Bourne tuntuu kirjoittavan suoraan minulle, enkä usko olevani ainoa joka kokee näin. Ajattelin, ettei tämä kirja voisi päästä samalle tasolle kuin Normaali-trilogian huikea ensimmäinen osa Oonko ihan normaali?, mutta se pääsi, heittämällä. Mikä kaikki voi mennä pieleen? alkaa sillä, että ensimmäisessä osassa tapaamamme Amber on krapulaisena lentokentällä, lähdössä kesäksi Kaliforniaan töihin kesäleirille, jota hänen äitinsä ja äidin uusi mies pitää. Amber ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen, joten ilmassa on paljon odotuksia kesästä. Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunniteltu ja kesään mahtuu niin uusia ystäviä ja ihastus kuin pettymyksiä ja itsensä keräämisiä. Evie ja Lottiekin pääsevät kuuluviin sähköpostien ja videopuheluiden kautta. 

Juonellisesti kirja voisi vaikuttaa perusnuortenkirjalta: on ongelmia vanhempien kanssa ja elämää suurempi ihastus. Bourne kuitenkin onnistuu tekemään sen tuoreella tavalla ja tuomaan kirjaan sekä hauskuutta että syvyyttä. En ole ikinä kikatellut millekään kirjalle niin paljon kuin tälle. Samalla kuitenkin käsitellään vakavia ja vaikeita aiheita, kuten avioerolapsena olemista ja vanhemman alkoholismia. Feminismi on tuotu tähän kirjasarjaan niin näkyvästi mutta ei kuitenkaan tuputtamalla, ettei voi olla kuin todella onnellinen kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka tämän pääsevät lukemaan (ja miksei aikuistenkin, joille feminismi on vierasta). Amber ei jäänyt kovin hyvin mieleeni trilogian ensimmäisestä osasta, mutta tämän kirjan jälkeen hän tuntuu moniuloitteiselta ja tärkeältä, kuin hän olisi oikea ihminen. Jotenkin tuo alun lainauskin on täydellinen: että (nuorten) kirjassa "annetaan lupa" olla itsekäs ja etsiä onnea, ettei kaikessa ole pakko tehdä niin kuin on loogista. Koska joskus sen luvan tarvitsee siihen, että uskaltaa vaatia itselleen hyvää. Minun itsekästä onnellisuuttani lisää näiden kirjojen lukeminen enkä malta odottaa viimeistä osaa!

30. heinäkuuta 2017

Miniarvioita kesältä

Kalenteria katsoessa tuntuu hurjalta, että ylihuomenna on elokuu. Mihin kesä meni? Kesän aikana on tullut luettua ja nyt on taas miniarvioiden aika! Jotenkin näitä on välillä kivempi kirjoittaa kun kokonaista postausta per kirja, ei ole niin paljon paineita. Ja hauskaahan tämän homman pitäisi olla ;)

Noelle Stevensonin Nimona (HarperTeen 2015) on sarjakuvaromaani Nimonasta, joka haluaa superpahiksen Lord Ballister Blackheartin apuriksi. Kirja on hauska, mutta saa myös syvyyttä ja vakavuutta, kun Nimonan taustatarina selviää pikkuhiljaa. Hahmot ovat sympaattisia ja se, kuka on hyvis ja kuka on pahis, ei ole mitenkään mustavalkoista. Piirrostyyli on selkeää ja kirjassa pysyy kärryillä myös sellainen lukija, joka ei ole tottunut lukemaan sarjakuvia. 

Koko Hubaran Ruskeat Tytöt (Like 2017) on esseekokoelma siitä, millaista on olla suomalainen ruskea tyttö Suomessa, jossa oletuksia kotimaasta ja alkuperäisyydestä tehdään ennen kuin ihminen on saanut sanottua sanaakaan. Vaikuttava ja tärkeä aihe, Hubaran lempeä ja tarkka kirjoitustyyli sekä aihealueen käsittely monipuolisesti tekee tästä kirjan, joka mahdollisimman monen olisi hyvä lukea, vaikkei kohderyhmään kuuluisikaan. Jostain syystä kirjan alkupuoli resenoi itseni kanssa enemmän kuin loppupuoli, mutta kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä alusta loppuun. 

Rainbow Rowellin Carry On (St. Martin's Griffin, 2017) on IHANA kirja. Se on parodia "chosen one" -hahmon tarinasta ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä Harry Potteriin. Kuitenkin se on Harry Potterista erillinen tarina eikä sitä kannata siihen verrata. Kirjan päähenkilö Simon Snow on käymässä viimeistä vuottaan taikakoulu Watfordissa. Hänen huonekaverinsa ja arkkivihollisensa Baz ei kuitenkaan saavu kouluun, Simonin ja hänen tyttöystävänsä Agathan välit ovat viilenemässä ja Simonin pitäisi taistella pysäyttääkseen Insidious Humdrumin. Kirja on täynnä huumoria, romantiikkaa ja hirviöitä, aivan täydellinen kombo. Kirjassa on myös todella hyvä juonenkäänne lopussa ja Simonin ja Bazin suhde on ihana. Tämä on sellainen kirja, joka tekisi mieli lukea samantien uudelleen♥ Tämä on uusi painos ja se on mielestäni paljon parempi kuin aiempi. Tästä kannesta saa kiinni sen, mistä tässä kirjassa on kyse. Tästä tykkäävät varmasti niin fantasian kuin perinteisemmän nuortenkirjallisuuden ystävät, lukekaa tämä!

Nina LaCourin We Are Okay (Dutton Books for Young Readers 2017) on tarina Marinista, joka on jättänyt menneisyyden taakseen ja muuttanut opiskelemaan kauaksi entisestä kotipaikastaan. Hän jää joululomaksi yksin kampukselle ja hänen vanha ystävänsä Mabel on tulossa käymään ja Marinin on kohdattava vanhan elämänsä asioita. Kirja on rauhallinen ja surullinen, mutta kaunis samaan aikaan. Se ei ole juonitykitystä alusta loppuun, vaan ennemmin tutkielma tästä hahmosta ja surusta. Tämä kirja oli hiljaisella tavalla voimakas ja tykkäsin siitä todella paljon.


Tässä on tullut luettua aika monipuolisia kirjoja, hlbt-rakkaudesta niin naisten kuin miesten näkökulmasta sekä etnisesti erilaisen ihmisen kokemuksista. Voin suositella näitä kirjoja, ne ovat kaikki lajissaan timantteja. 

Mitä te olette lukeneet viime aikoina? Varsinkin esseekokoelmasuosituksia otetaan vastaan!

27. heinäkuuta 2017

Loppukesän ja syksyn uutuuskirjat

Taas on aika katsastaa kiinnostavat uutuuskirjat! Oikeastihan nämä listat voisivat olla vieläkin pidempiä, sillä olen ihminen, jota oikealla pitchauksella kiinnostaa kaikki mahdollinen. Yritin kuitenkin nostaa tähän katsaukseen vain ne ehdottomimmat kiinnostuksen kohteet, sillä muuten lista olisi melkoisen laaja ja rönsyilevä. Osa näistä kirjoista onkin ehtinyt jo ilmestyä, joten uutuuksien makuun päästään jo pian ;)

Bazar

Yuval Noah Harari: Homo Deus - huomisen lyhyt historia
syyskuu
En ole vielä lukenut edes Hararin Sapiens-kirjaa, mutta silti tämä jatko-osa kiinnostaa. Ihmiskunta ja sen tulevaisuus ovat kiehtova aihe, josta en todellakaan ole lukenut tarpeeksi.

Gummerus

Matti Rönkä: Yyteet
elokuu
Tuntemattoman sotilaan hahmot hieman muokattuina, siirrettynä nykypäivän IT-firmaan. Kun kuulin Röngän kertovan tästä kirjasta, vakuutuin että aiheen vieraudesta huolimatta tämä kirja on luettava. Uskoisin sen olevan ihan hulvattoman hauska ja tarkkanäköinen.

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
heinäkuu
Olen lukenut kaikki tähän mennessä Maasilta ilmestyneet kirjat englanniksi ja olenkin jo pari vuotta odotellut, milloin hänen teoksiaan aletaan suomentaa. Oli ihana huomata, että Gummerus on tähän tarttunut ja ya-fantasiakirjallisuutta pääsevät ahmimaan nekin, jotka eivät englanniksi pysty tai halua lukea.

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
heinäkuu
Bournen Normaali-trilogian ensimmäinen osa Oonko ihan normaali? oli paras nuortenkirja, minkä olen lukenut aikoihin. En malta odottaa pääseväni takaisin tämän feministisen ystäväkolmikon seuraan, onneksi se jo odottaa yöpöydällä!

Anni Kytömäki: Kivitasku
elokuu (tosin olen nähnyt tätä jo kaupoissa!)
Vettä ja kallioita, monessa aikatasossa kulkeva tarina, ylistys mielen ja ruumiin vapaudelle. Olen myyty. Itseäni toistaen, en ole vielä lukenut edes Kytömäen esikoista Kultarintaa, mutta silti Kivitasku kiinnostaa. Olen varma, että kun näiden kirjojen pariin pääsen, tulen rakastumaan.

Into

Jenni Holma, Veera Järvenpää, Apila Pepita Miettinen ja Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli
lokakuu
Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta, josta en siitäkään tiedä tarpeeksi. Ihan huikeaa, että tällainen on tehty ja tulossa kaikkien luettavaksi!

Like

Terhi Heimonen, Inna Somersalo ja Paula Heinonen: Sipsikaljavegaanin kirja
syyskuu
Olen pienellä horjumisella ollut kasvissyöjä reilu puolitoista vuotta. Olen kuitenkin pahimman luokan herkuttelija, joten esimerkiksi suklaa ja juusto kuuluvat niihin ruokalajeihin, joista luopumista kammoan (tavoitteeni on siis joskus olla vegaani). Toivon tämän kirjan auttavan siinä, että saan mässäillä ihan ilman eläinkunnan tuotteita.

Otava

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
syyskuu
Tänä keväänä ilmiöksi noussut nuortenkirja The Hate U Give suomennetaan jo nyt, ihan mahtavaa! Black Lives Matter -liikkeestä inspiraationsa saanut kirja on ollut bestseller-listoilla, enkä malta odottaa, millaisen vastaanoton se saa Suomessa.

SKS

Eetu Kauppinen (toim.): Miten lauluni syntyvät?
elokuu
Muun muassa Jarkko Martikainen, Chisu, Iisa ja suurin rakkauteni Olavi Uusivirta kertovat lauluntekijän arjesta ja laulujen syntymisestä. Lähinnä haluan lukea tämän Olavin takia, hän on lempiartistini.

Sanna Karkulehto ja Leena-Maija Rossi (toim.): Sukupuoli ja väkivalta
lokakuu
Tämä kirja käsittelee sukupuolittunutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa nykykulttuurin ilmiönä. Ilmiötä tarkastellaan niin kirjallisuuden, television kuin internetin kautta. Tärkeä aihe, joka kiinnostaa paljon.

S&S

Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille
lokakuu
Luin tämän huikean kirjan englanniksi tänä vuonna. Kirja kertoo erilaisista tytöistä ja naisista iltasatutyylillä, jokaista kohden on yksi sivu tekstiä sekä sivun muotokuva. Kirjan muotokuvat ovat tehneet naistaiteilijat ympäri maailmaa, joten tästä kirjasta ei girl poweria puutu!♥ Tätä kirjaa aion hankkia useampaankin joululahjapakettiin.

Tammi

J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki
lokakuu
Ihmisen on ihan hyvä omistaa useampi setti Pottereita ja Jim Kayn kuvituksia ei vain voi vastustaa.

WSOY

Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon
lokakuu
Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse kätkeytyviä tarinoita muun muassa Katja Ketulta, Tommi Kinnuselta, Inka Nousiaiselta, Riikka Pulkkiselta ja Hanna Weseliukselta.

12 klassikkoa
Tässä sarjassa on tulossa loppuvuodesta mm. Väinö Linnaa, Sofi Oksasta ja lisää Tove Janssonia, jee!

J.R.R. Tolkien: Hobitti
syyskuu
80-vuotisjuhlapainos, jossa on Tove Janssonin kuvitukset. Tämän aiempi painos on ollut loppuunmyyty jo kauan, joten ihanaa että nyt siihen pääsee taas käsiksi!

Ulkomaisista kirjoista Leigh Bardugon Wonder Woman - Warbringer, Sarah J. Maasin Tower of Dawn ja John Greenin Turtles All The Way Down kiinnostavat eniten. Etenkin Wonder Woman -kirjaa odotan hurjasti, kun elokuvaankin rakastuin ihan täysin!

Mitä kirjoja sinä odotat loppuvuodelta?

9. heinäkuuta 2017

Kesälukumaratonin kooste


Maratoni on osaltani ohi ja luetut kirjat ovat tässä:

Rainbow Rowell: Carry On 210 sivua (osittain)
Noelle Stevenson: Nimona 266 sivua
Rainbow Rowell: Kindred Spirits 62 sivua
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär 9 sivua (osittain)
Renée Ahdieh: Flame in the Mist 52 sivua (osittain)

Yhteensä: 599 sivua

Loppupuolella alkoi tuolla tuollaista hapuilua ja kirjojen aloittamista, mutta ei se mitään. Maratoni oli hurjan mukava ja leppoisa ja uskoisin, että elokuussakin osallistun tähän hupiin. Tsemppiä vielä kaikille maratoonaajille, joilla maraton on kesken :-)

8. heinäkuuta 2017

Lukumaraton 8.7. // päivittyvä postaus

Aurinkoista lauantaita ja mainiota lukumaratonia! Tänään on kirjabloggaajien kesän toinen lukumaraton ja allekirjoittaneen kohdalla ensimmäinen tälle vuodelle. Tätä kierrosta emännöi Kirjan jos toisenkin -blogi, jonne voi käydä ilmoittautumassa, jos ei sitä ole vielä tehnyt ;-)

Kirjapinoni on aika massiivinen, sillä vaihtoehtoja pitää olla eikä päätöksiä kannata tehdä liian nopeasti. Yleensä valitsen maratonille huonoja kirjoja luettavaksi, toivotaan että tänään on parempi tuuri. Aloitan maratonin lukemalla loppuun Rainbow Rowellin Carry Onin, jota minulla on jäljellä noin 200 sivua. Tästä se lähtee, jee!

11.00 -->

Ensimmäiset puolitoista tuntia mennyt ja noin 60 sivua luettu. Carry On on ihan huikeassa vaiheessa menossa enkä malttaisi lopettaa, mutta pakko tehdä ruokaa tässä välissä, että jaksaa lukea. Baz

14.29

Nyt on ruuat tehty ja syöty ja takaisin Carry Onin pariin! Tällä hetkellä mittarissa on noin 100 sivua, ei siis mitenkään hurjaa vauhtia muttei huonoakaan. Kirjaa on jäljellä siis noin sata sivua ja todennäköisesti tämän jälkeen aloitan joko Rainbow Rowellin Kindred Spiritsin tai Noelle Stevensonin Nimonan. 


16.28

Ensimmäinen kirja luettu loppuun ja sivulaskuri on 210:ssä. Carry Onin viimeisen sivun lause tuntuu todella osuvalta, kirja oli juuri se kirja, minkä nyt tarvitsin ja tavallaan en haluaisi alkaa lukemaan mitään muuta, kun tuosta kirjasta jäi niin mukava olo. Luulen kuitenkin, että Nimonassa on samaa fiilistä, joten sen kimppuun seuraavaksi! 

18.24

Nimona luettu! Hahmot olivat ihania ja tarinakin hyvä, mutta vähän meinaa väsyttää. Pidän ehkä pienen tauon lukemisesta tässä välissä, että jaksan vielä illan lukea. Seuraavaa kirjaa en ole vielä päättänyt, ehkä joku sarjakuvista tai mangoista tai sitten Kindred Spirits. Toisaalta Tove Janssonkin houkuttelisi...

19.34

Aika lyhyeksi jäi tauko ja luin tässä välissä Kindred Spiritsin :-D Jotenkin lukeminen on ollut ihanan leppoisaa tällä maratonilla, kun ainut tavoite oli saada Carry On loppuun ja on voinut vain fiilistellä lukemista. Tällä hetkellä mittarissa on 538, vaikka toki täytyy huomioida että luettuna on sarjakuvaromaani ja pieni novellikirja. Mutta silti, lukulista lyhenee edes vähän haha! Rowellin kirjoitustyyli kyllä taas muistuttaa siitä, että tykkään hänen kirjoistaan paljon. Luin Eleanor&Parkin toissakesänä ja Fangirlin viime kesänä, näköjään Rowellista on tullut minulle kesäkirjailija. Onpahan pari kirjaa ensi kesäksi vielä säästössä... 


22.04

Pidin pientä taukoa, lueskelin 9 sivua Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytärtä ja vaikka Tove ihana onkin, niin juuri nyt ei ollut sellainen fiilis. Fantasiakirjan tarve oli suuri ja aloitinkin kirjastosta lainaamaani Flame in the Mistiä, joka on saanut inspiraationsa Mulanista. Ja Mulan on yksi kaikkien aikojen lempi-Disneyleffoistani. Olen myös katsonut lähiaikoina Avatar - The Last Airbenderiä, joten itämaista inspiroitunut fantasia on nyt jostain syystä kova sana, eikä siinä mitään. En enää tälle illalle päivittele blogia, vaan luen ja sitten menen nukkumaan. Aamulla jatkuu taas päivittelyt, tsemppiä kaikille maratoonareille!

8.53

Hyvää huomenta! Mä en ole niitä maratoonaajia, jotka laittaisivat kelloa herättämään että ehtii lukea, joten tuli vahingossa nukuttua kymmenen tunnin unet :-D Nyt vielä viimeiset kaksi tuntia, niin maratoni on osaltani ohi. Illalla sain luettua Flame in the Mistiä parikymmentä sivua ja sillä jatketaan. Aamuteen keittoon siis!

10.25

Taidan lopettaa maratonini puoli tuntia etuajassa. Sain 52 sivua luettua Flame in the Mistiä. mutta se ei jotenkin vienyt mukanaan, joten taidan lukea jotain muuta. Maratoni oli kuitenkin tosi kiva ja leppoisa kokemus taas, kiitos kaikille tsemppaajille ja ylläpitäjille!

6. heinäkuuta 2017

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kustantanut: Gummerus (2017)
Sivuja: 532
Arvostelukappale

Luen todella vähän kotimaista fantasiaa. Tämä johtuu eniten siitä, että seuraan ulkomaalaisia Booktube-kanavia ja suurin osa fantasiakirjavinkeistäni tulee sitä kautta. Kuitenkin näin blogin pitämisen myötä tulee väistämättä seurattua myös suomalaisia kirjablogeja, joissa on rakastettu tämän vuoden fantasiauutuutta, debytoivan kirjailija Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleiaa. 

Kirjaa alkaa siitä, kun muistinsa menettänyt Aleia eksyy myrskyssä, mutta päätyy lopulta seleesien Seuran talolle, jossa taloa asuttava kartantekijä Corildon asuu. Corildon kuuluu seleeseihin, ihmisiä aisteiltaan ylivertaisempaan lajiin, joita suurin osa ihmisistä pelkää ja vihaa. Aleian kohtalo alkaa kiinnostaa Corildonia ja näiden kahden henkilön tarinat kietoutuvat yhteen. Samaan aikaan maailmassa liikkuu huonoja tuulia, jotka aistiessaan seleeseistä tuntuu kuin heidän voimansa vietäisiin. Kirjan maailmassa ja tarinassa herää siis paljon kysymyksiä ja mysteereitä, joista jotkut ratkeavat tässä kirjassa, jotkut oletettavasti Kaksosauringot-trilogian jatko-osissa. 

Kirjan maailma on hyvin mielenkiintoinen ja laaja ja pidin etenkin erilaisten fantasiaeläinten mukanaolosta. Kirjassa oli paljon mystiikkaa eikä se kertonut kaikkea valmiiksi tai heti. Lisäksi juonenkäänteissään rikkaan tarinan ohella siinä käsiteltiin isoja teemoja, kuten muukalaisvihaa, surua ja sen käsittelyä. Kuitenkin hahmot jäivät minulle etäisiksi, enkä oikein päässyt heidän mielenmaailmaansa sisälle ja tämä haittasi lukukokemustani. Lisäksi kirjassa oli välillä hieman omituisia sanavalintoja, jotka irrottivat ainakin minut tarinan imusta, kuten turkanen ja mukkelis makkelis. Olen ennenkin tuonut esille, että puhekieli kirjoissa ei ole minun juttuni, joten se hieman häiritsi lukukokemustani myös. 

Kaiken kaikkiaan Vik on kirjoittanut monipuolisen fantasiamaailman ja esikoiskirjan, jonka juonesta ei käänteitä lopu. Omiin fantasiasuosikkeihini se ei tällä kertaa noussut, mutta selvää on, että Suomi on saanut uuden taitavan fantasiakirjailijan. Lisäksi kirjan kansi on Vikin itse suunnittelema ja kansi onkin aivan upea. 

Mitä suomalaista fantasiakirjaa sinä suosittelisit?