10. joulukuuta 2017

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär


Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Kuvittanut: Katsuya Kondo
Suomentanut: Tuula Taanila
Kustantanut: WSOY (2017)
Sivuja: 264
Arvostelukappale

"Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä..."

Rakastettu klassikko Ronja, ryövärintytär on yksi Astrid Lindgrenin tunnetuimpia teoksia Peppi Pitkätossun ja Veljeni Leijonamielen rinnalla. Olen lukenut Ronjan kerran ollessani teini-ikäinen, joten omaan lapsuuteni se ei kuulunut. Pidin siitä kuitenkin sen lukiessani ja nyt saadessani tietää, että tästä kirjasta tulee uusi kuvitettu painos Studio Ghiblin ohjaaman tv-sarjan pohjalta, olin myyty. 

Ronja, ryövärintytär kertoo sisukkaan ja luontoa rakastavan Ronjan tarinan. Ronja on pienestä pitäen metsässä kotinsa Matiaksenlinnan lähellä ja opettelee tuntemaan metsän kuin omat taskunsa ja olemaan pelkäämättä mitään ollessaan metsässä. Metsän eläinten ja Ronjan lisäksi metsässä asuu maahisia, pönthiittisiä ja julmia, ihmisiä raatelevia ajattaria. Ronja kuitenkin oppii selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta eikä mikään häntä hetkauta. Kunnes hän tapaa toisen lapsen, Birkin, joka on Ronjan isän Matiaksen verivihollisen Borka-nimisen ryövärin poika. Lasten välillä muodostuu alun vihanpidon jälkeen syvä yhteys ja ystävyys ja Ronja saa seikkailuilleen kumppanin. Lasten täytyy kuitenkin piilotella ystävyyttään vihaa pitäviltä isiltään. 

Kirjasta huomaa, että se on kirjoitettu Pohjoismaissa ja myös sen, miksi japanilainen Studio Ghibli on ohjannut siitä tv-sarjan. Puhtaan luonnon kuvaus ja arvostus ovat kirjan ytimessä, kuten myös perhe, yhteisö ja ystävyys. Ronja on ihanan itsepäinen, omaa tietään kulkeva tyttöhahmo, jollaisia ei liikaa lastenkirjallisuudessa nähdä. Katsuya Kondon kuvitukset ovat ihanat ja tuovat muuten paikoin synkkään tarinaan iloa ja väriä. Tunteet ja niiden ilmaisu ovat myös keskeisessä asemassa tarinan kannalta: Ronjan isä Matiaksella on vahvoja tunteenpurkauksia mutta hän ei puhu niistä, Ronjan äiti Loviisa taas on lempeä muumimammamainen äiti joka myös pystyy saamaan kokonaisen ryövärijoukon tutisemaan pelosta. Myös Ronjan ja Birkin välisen ystävyyden kuvaus ja siinä esiintyvät erilaiset tunteet on kuvattu taitavasti.

Ronja, ryövärintytär on ihana ja tärkeä satu perheestä, ystävyydestä, tunteista, itsenäistymisestä ja luonnosta. Oikeastaan kaikesta, mikä on tärkeää elämässä. Uusi painos on kaunis ja saa haluamaan tv-sarjankin ääreen, sillä tämän tarinan voi lukea ja katsoa vaikka kuinka monta kertaa. Se saattaa myös saada toivomaan kevättä ja herättämään jokaisen sisäisen Ronjan, keväthuutoineen kaikkineen. 

3. joulukuuta 2017

Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne


Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Suomentanut: Helena Kulmala
Kustantanut: Sammakko (2017)
Sivuja: 132
Arvostelukappale

"Avioliitto on hirvittävä kahle miehisen vapauteni ympärillä!
Olen silti mennyt naimisiin."

Liv Strömquistista on tulossa uusi lempi-idolini. Hän saa ajattelemaan, nauramaan, suuttumaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia normeja. Prinssi Charlesin tunne on sarjakuva-albumi rakkaudesta ja parisuhteista miehen ja naisen välillä sekä siitä, miksi ne suhteet ovat niin hankalia. Albumissa tuodaan Strömquistin tyyliin esille historiallisia ja nykypäivän hahmoja, lähdeviitteitä ja huumoria. 

Albumin ensimmäinen sarjakuva Neljän kopla tuo esiin neljä tv-sarjahahmoa ja ajatuksen siitä, miksi miesten huumori on sitä, että valitetaan "avioliiton kahleista". Näiden hahmojen rinnalla kulkee sosiologi Nancy Chodorowin tutkimus siitä, millaisia psyykkisiä häiriöitä lapsille tulee kasvaessaan heteronormatiivisissa, patriarkaalisissa perheissä. Tämä sarjakuva on mielestäni albumin paras, sillä se esittää hienosti sen, miksi stereotyyppisesti miehet haluavat elää vapaina, naiset haluavat takertua miehiin ja miksi nämä stereotyyppiset hahmot tarvitsevat toisiaan. Albumissa käydään läpi myös muun muassa miesten hoivaamisen mm-kisat, avioliiton muuttuminen järjestetystä  avioliitosta rakkausavioliitoksi, rakkauden ja seksuaalisen omistusoikeuden fuusioituminen yhdeksi asiaksi ja rakkaussuhteisiin liittyvä vallankäyttö puolin ja toisin. 

Toisin kuin aiemmin lukemani Kielletty hedelmä, tämä albumi herätti myös ristiriitaisia ja hieman vastustaviakin tunteita. Pitkäaikaisessa heteroparisuhteessa eläneenä jotkin kritiikit parisuhteesta tuntuivat pahalta. Lukiessani huomasin Strömquistin esittelemän naisten tarpeen tulla hyväksytyksi ulkopuolelta, mutta kohdallani miesten hyväksynnän hakeminen onkin muuttunut feministien hyväksynnän hakemiseksi. Pitäisikö minun heittää hyvä, monoamorinen heteroparisuhteeni hiiteen voidakseni olla hyvä feministi? Tätä Strömquist ei varmasti tarkoita, mutta sellainen olo kirjaa lukiessa tulee. Lisäksi olisin kaivannut rakkausteeman laajentamista kaksijakoisen sukupuolikäsityksen ja heterosuhteiden ulkopuolelle. Niissä ei varmasti olisi samalla tavalla saanut  kritisoitavaa ja ääneen naurettavaa materiaalia, mutta olisi kiinnostava lukea myös jotain muuta kuin tiettyä asetelmaa vastustavia sarjakuvia Strömquistilta. 

Tiedän, että Strömquistista on tulossa yksi idolini siitä, että kritiikistä huolimatta rakastan hänen teoksiaan. Se, että teos on loistava, ei tarkoita, että minun tarvitsisi olla yhtä mieltä kaikesta. Sehän ajatuksia herättävän kirjallisuuden lukemisessa on parasta: voi itse miettiä omia käsityksiään, muuttaa niitä tarvittaessa tai pysyä omassa kannassaan. Ja se, jos mikä, tekee hyvän feministin. 

2. joulukuuta 2017

Tove Jansson: Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi

Tove Jansson: Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantanut: WSOY (2017)
Sivuja: 80
Arvostelukappale

"Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi,..."

Oxfamin työn tukemiseksi koottu kirja sisältää kaksi muumitarinaa: Kertomuksen näkymättömästä lapsesta ja Kuusen. Oxfam ylläpitää hankkeita tyttöjen ja naisten turvallisuuden, työelämään pääsemisen ja naisten kuuluviin saamisen hyväksi. 

Kertomus näkymättömästä lapsesta kertoo Ninnistä, näkymättömästä tytöstä jota on kohdeltu huonosti ja tämän takia hän muuttuu kokonaan näkymättömäksi. Tuutikki tuo Ninnin Muumiperheen huomaan, jotta Muumit auttaisivat Ninnin taas näkyväksi. Muumimamman isoäidin kotilääkkeen sekä sallivan ja rakastavan ympäristön avulla Ninni muuttuu pikkuhiljaa näkyväksi ja jopa pahemmaksi riiviöksi kuin Pikku Myy. Tarina muiden kaltoinkohtelun vuoksi näkymättömäksi muuttuneesta ja hiljennetystä Ninnistä on surullinen ja samalla rohkaiseva: tuen ja sallivuuden ilmapiirissä kuka tahansa hiljainenkin tyttö voi saada äänensä kuuluviin ja elämänilonsa takaisin.

Kuusi taas kertoo Muumilaakson valmistautumisesta talveen. Muumiperheeltähän joulu on aina mennyt ohi talviunten takia, mutta nyt he ovat hereillä ja ihmettelevät, mikä kammottava olento se joulu oikein on, kun kaikki kiireisinä ja pahantuulisina säntäilevät valmistautuen jouluun. Muiden säntäilyä katsoessaan Muumit valmistautuvat itsekin jouluun ja lahjoittavat sitten kuusen kauneimpine koristeineen ja ihanimpine lahjoineen nyytiperheelle.

Molempien tarinoiden sanoma; tasavertainen kohtelu, toisten kunniottaminen ja toisille hyvän tekeminen; ovat tämän päivän maailmassa tarpeellisia ihan jokaiselle. Maailmassa on niin paljon vastakkainasettelua ja vihaa, vaikka saman tilan voisi täyttää rakkaudella ja toisten hyvällä ja lempeällä kohtelulla. Tämä kirja onkin loistava joululahjakirja kelle vain: tärkeiden tarinoiden lisäksi jokaisen kirjan myynnistä lahjoitetaan 4 euroa Oxfamin työn tukemiselle. Kauniimpaa ja opettavaisempaa lahjaa saa hakea, joka kaiken lisäksi antaa monelle ihmiselle yhden sijaan. Tämän kirjan myötä maailmassa olisi toivottavasti hieman enemmän näkyviä Ninnejä ja lempeästi rakastavia Muumimammoja ilkeiden hemulitätien sijaan. 

26. marraskuuta 2017

Maiju Vuotilainen: Itke minulle taivas


Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Kustantanut: Otava (2017)
Sivuja: 63
Arvostelukappale

"olen joko särkynyt ametistikide
tai karkaava heliumilmapallo
hyperventiloin joko aamun ensisäteistä
tai kaatuvasta korttitalosta
makaan sängyssä koska se on kivaa
tai koska en pääse siitä ylös"

Maiju Voutilaisen esikoisteos Itke minulle taivas on runokokoelma ahdistuksesta, surusta, itseinhosta ja rakkauden kaipuusta. Sinä on runoissa vahvasti läsnä, sinä-runoissa on odotusta ja toivoa. On muissakin runoissa, ripoteltuna sinne tänne, mutta on myös syvää toivottomuutta, huutoa tyhjiöön, hukassa olemista. Asioita on välillä sanottu todella suoraan ja kiertelemättä, näytetty se todellisuus jota eletään. Osa runoista on kirjoitettu jo vuosia aiemmin ja niistä näkyykin hieman teini-ikäisen melodramaattisuus. Siinä ei ole mitään pahaa eikä se tee kokoelmasta huonompaa, pikemminkin aidomman. 

Itke minulle taivaan hienot, Hilla Semerin tekemät kuvitukset täydentävät runoja, tuoden myös tietynlaista keveyttä niin raskaiden aiheiden väliin. Myös kansi on upea, ainoastaan fontin vaihtaisin johonkin toiseen, tuomaan sitä taiteellista ja kaunista fiilistä myös tekstin ulkoasuun. Muuten kirja tosiaan on ulkoasultaan upea. 

Voutilaisen tunnustuksenomaisesta tyylistä ja aiheista tulee mieleen runoilijat Rupi Kaur ja Amanda Lovelace, joten etenkin heidän runojensa ystäville suosittelen tätä kokoelmaa lämpimästi. Voutilainen on tullut tunnetuksi Youtube-kanavansa kautta ja jotenkin toivon, että tämä voisi olla yksi väylä saada nuoret ihmiset kirjakauppaan ja lukemaan runoja. Kuitenkaan mitään lasten runoja nämä eivät ole, sillä runoissa käsitellään muun muassa itsetuhoisuutta hyvinkin suorasanaisesti. Tämä voikin olla myös tärkeä kirja niille aikuisille, jotka toivovat ymmärtävänsä paremmin huonosti voivan nuoren maailmaa. Kaikkea ei pysty tai tarvitse itse kokea yrittääkseen silti ymmärtää. 

19. marraskuuta 2017

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: NE - Kuukautiskirja


Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: NE - Kuukautiskirja
Kustantanut: Karisto (2017)
Sivuja: 170

"... Keskustelu aiheesta on helpottanut huomattavasti ahdistustani ja häpeääni."

Näin kertoo Tuukka kappaleessa Kuukautiset eivät ole vain naisten juttu. Mielestäni se on oleellisin asia tässä kirjassa. Olit sitten cisnainen, naisoletettu, transmies tai muunsukupuolinen, on kuukautiset tabu, jota ei keskusteluun juuri nosteta. Vasta vuonna 2017 saimme kuukautissuojamainoksiin punaista nestettä sinisen sijaan. Eiköhän se kerro, kuinka sinut olemme tämän noin puolta maapallon väestöä koskevan ilmiön kanssa. Ja tämän tabun Meriläinen ja Seiko Salo haluavat murtaa.

NE on informatiivinen, hauska, vertaistukea ja lohtua antava kirja, joka käsittelee kuukautisia monesta näkökulmasta. Kirja käy läpi kaiken kehossa pörräävistä hormoneista eri kuukautissuojien hyviin ja huonoihin puoliin, kuukautisten kulttuurisiin ja sosiaalisiin puoliin sekä erilaisiin tositarinoihin. Kirjasta saa lukea hulvattomimmat menkkamokat ja riipaisevat tarinat siitä, kuinka lääkärit eivät usko vakaviin oireisiin, jotka johtuvat endometrioosista. Löytyy sieltä SWOT-analyysikin! 

Vaikka kuukautiset ovat olleet elämässäni yli vuosikymmenen, oli kirjassa silti uutta tietoa. Etenkin vanhempien haastateltavien kokemuksia oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan kauhistuttavaa lukea. Kuinka peiteltyä ja hävettyä veren vuotaminen on, vaikka olisi paljon huolestuttavampaa, jos niin ei tapahtuisi. Miksi normaali kehon toiminto on niin ällöttävää ja kamalaa ja hävettävää? Vaikka kirja tarjoaa faktoja aiheesta kuin aiheesta, on mielestäni sen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen viesti tärkein. Tässä tapauksessa viesti on, että tämä on tärkeää informaatiota ja tärkeä asia, josta puhua. Kun ne kerran kuitenkin meihin vaikuttaa, miksei otettaisi niitä haltuun ja tehtäisi taas maailmasta hiukan helpompi paikka elää, kuukautiskipuineen kaikkineen?

12. marraskuuta 2017

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä


Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
Suomentanut: Helena Kulmala
Kustantanut: Sammakko (2016)
Sivuja: 143

"No mutta hei! Te ehkä luulette kulttuurissamme olevan ongelmana, että se jota tavataan kutsua "naisen sukuelimeksi" on vähätelty ja häpeällinen... että se käsitetään joksikin, mistä ei saa puhua... että se on lakaistu maton alle, vaiennettu, koettu kiusalliseksi... ja ettei sillä ole edes kunnollista nimeä!"

Näin alkaa Liv Strömquistin nerokas Kielletty hedelmä, sarjakuvamuotoon tehty tietopaketti "siitä jota tavataan kutsua naisen sukuelimeksi". Kirja käy läpi miehet jotka ovat liian kiinnostuneita tästä elimestä, kuukautiset ja niihin liittyvät asenteet, intiimikirurgian, sen miksi vulvasta* ei puhuta (*joka tarkoittaa siis naisen ulkoisia sukupuolielimiä, jota minäkään en tiennyt ennen tätä kirjaa), klitoriksen monenlaiset kohtalot ja sen, miten avaruusoliot suhtautuisivat alastonpiirroksiin ihmisistä. Noin muun muassa. Varoitus: naisen orgasmistakin puhutaan!

Strömquist tietää asiansa ja kirja vilisee lähdeviitteitä. Sarjakuvamuotoa ja huumoria ei siis pidä sekoittaa fiktioon ja keksittyyn hömppään, tämä kirja on täyttä asiaa. Ja millaista asiaa se onkaan. Tiesittekö, että viimeinen klitoriksen poistoleikkaus itsetyydyksen estämiseksi tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 1948 viisivuotiaalle tytölle? Tiesittekö, että klitoriksen oikea koko ja muoto löydettiin vasta 1998 eli kaksi vuotta ennen 2000-lukua? Tiesittekö, että kuukautissiteet koostuvat 90%:sti raakaöljystä, joka ei poistu luonnosta koskaan? MIETITTEKÖ TEKIN, MIKSEI NÄISTÄ ASIOISTA OLE KOSKAAN ENNEN KERROTTU?!

Tämän mieltä järkyttävän tietotulvan Strömquist on yhdistänyt huikean hyvään huumoriin. Strömquistin kritiikki on viiltävää, asenteet tulevat kristallinkirkkaasti selväksi eikä huumori vie siitä mitään pois. Olen kehittänyt todella räkäisen naurun ja sitä naurua pääsin nauramaan jo kirjan sivulla 8. Tiesittekö, että Kellogg's-murojen kehittäjä John Harvey Kellogg oli myös lääkäri? Hänen mielestään itsetyydytys aiheutti kaikenlaisia vaivoja ja sairauksia. "-Miksi polveani särkee?" ja herra Kellogg sanoisi "-Liikaa klitorisstimulanssia." Eihän tälle voi kuin nauraa!

Tämä on mielestäni parasta, mitä feministinen kirjallisuus voi tarjota. Kertoa faktoja, jotka järkyttävät ja suututtavat ja saavat haluamaan muuttaa maailmaa ja sen asenneilmapiiriä, mutta joka tekee sen niin, ettei lukija lannistu, vaan nauraa näillä älyttömyyksille ja on kirjan lopussa viisaampi ja kenties enemmän sinut kuukautisveren, PMS:n ja klitoriksen kanssa, sukupuolesta riippumatta. 

8. marraskuuta 2017

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet


Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
Kustantanut: Kosmos (2017)
Sivuja: 148
Arvostelukappale

"Jos puututaan vain ylilyönteihin, missä menee raja?"

Viha ja väkivalta tulevat jokaisen arkeen. Uutisotsikot, HBO:n isoimmat sarjat, jännityskirjallisuus. Tai sitten oma elämä, omaan yksityisyyteen ja turvallisuuteen tunkeutuva uhka, joka saa pelkäämään tuttua työmatkaa ja kotona olemista. Suun avaamista, ääneen sanomista. Elämistä.

Vihapuhe, uhkailu ja väkivaltafantasiointi koskee erityisesti vähemmistöjä ja heikommassa asemassa olevia. Vihapuherikoksissa naisia ei kuitenkaan ole asetettu suojeltuihin ryhmiin, kuten esimerkiksi seksuaali-, sukupuoli- ja etniset vähemmistöt ovat. Mikään ei suojele naisia, elleivät he kuulu johonkin muuhun "heikon" kategoriaan, jolla tappouhkauksia satelee Facebookiin, sähköpostiin ja foorumeille. Ja niitähän tulee niin paljon, etteivät ne mene esitutkintaa pidemmälle.

Johanna Vehkoon kirjoittama ja Emmi Niemisen kuvittama Vihan ja inhon internet on journalismia sarjakuvan keinoin. Se kertoo netissä tapahtuvasta vihapuheesta ja uhkailusta niin kohteiksi joutuneiden, vihapuhetta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkivien kuin vihapuhetta levittäneiden näkökulmasta. Tämä kirja on karua luettavaa eikä se kaunistele ilmiötä. Olen samaan aikaan todella iloinen, että tämä kirja on tehty ja olemassa, ja todella surullinen siitä, että tarvitsemme kirjan, jossa ohjeistetaan mitä tulee tehdä, jos joutuu nettihyökkäyksen kohteeksi. Asiana, johon on pakko ohjeistaa varautumaan, koska sitä on niin paljon. 

Vehkoo on tehnyt journalistisen työnsä hyvin ja kirjan yksi hienoimmista asioista onkin, ettei siinä jäädä vain surkuttelemaan kohteeksi joutuneita, vaan viedään ilmiö yhteiskunnalliselle ja rakenteelliselle tasolle, katsotaan sitä niin tekijän kuin kokijan näkökulmasta. Kirjassa on faktatietoa ja henkilökohtaisia kokemuksia, hirveitä tapahtumia ja valopilkkuja. Kirjaa ei ole myöskään tehty vain surkuttelun jatkeeksi, vaan lopussa Auttajat-osiossa on konkreettisia keinoja siihen, mitä tehdä jos itse tai joku toinen joutuu netissä vihapuheen kohteeksi. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin eikä kenenkään tarvitse olla hiljaa vihapuhetta kokiessaan. Niemisen maalaukselliset kuvitukset ja nerokas värien käyttö täydentävät tekstiä upeasti, tekevät kokemuksesta vielä kokonaisemman. 

Vaikka inhoan sitä "tämä kirja kaikkien pitäisi lukea"-settiä, niin lukekaa tämä. Jos luet tämän tekstin, olet internetissä. Jos luet tämän tekstin, on hyvin todennäköistä että olet kokenut tai nähnyt vihapuhetta. Vaikka kirja kannustaakin naisia ottamaan ohjat omiin käsiinsä, kannustan siihen kaikkia. Internet on yhteinen paikka, jonka pitäisi olla kaikille turvallinen ja neutraali tila. Kaikkia sukupuolia tai sukupuolettomuutta edustavat voivat tuoda kokemuksiaan vihapuheesta esille, kaikki ihmiset voivat tukea ja puolustaa niitä, jotka vihapuheesta joutuvat kärsimään. Kannetaan vastuu tästä yhdessä. Tehdään internetistä vähän parempi paikka, jossa on vähemmän vihaa ja enemmän rakkautta, vähemmän itsesensuuria ja enemmän rohkeutta puuttua epäkohtiin. Ei se maailma surkuttelemalla parane.