10. syyskuuta 2017

Brandon Sanderson: The Final Empire (Mistborn #1)


Brandon Sanderson: The Final Empire
Kustantanut: Orion Publishing Co (2009)
Sivuja: 647

Luin viimein Brandon Sandersonin joka internetin kolkassa kehutun The Final Empiren, joka aloittaa Mistborn-trilogian. Kirja myös suomennettiin tänä vuonna Viimeinen valtakunta -nimellä ja Usvasyntyinen-sarjaa kustantaa Suomessa Jalava. The Final Empiren kannen lause kiteyttää hyvin koko kirjan: mitä sitten, kun paha lordi voittikin? 

The Final Empiressä valtakunta on ollut tuhat vuotta Lord Rulerin vallan alla ja skaa-nimistä kansanryhmää sorretaan ja orjuutetaan. Kapinoita on ollut tuhannen vuoden aikana, mutta ne on aina kukistettu ja Lord Ruler on noussut jumalan asemaan. Toivo on kuitenkin säilynyt joidenkin sydämissä ja Kelsier-nimisen miehen johdolla ryhmä erilaisia pikkurikollisia yrittävät syöstä Lord Rulerin vallasta ja palauttaa eri kansanryhmät tasa-arvoiseen asemaan. Kelsierin lisäksi pääosassa on Vin, kaduilla ja rikollisjengeissä elänyt skaa-tyttö, jonka pitää oppia hallitsemaan Allomancya, taikaa joka tekee hänestä Mistbornin. 

Kirja on ensimmäinen kirja trilogiassa, joten kirjassa on paljon maailman kuvaamista ja tarinan asettamista uomiinsa. Vaikka toimintakohtauksia ei koko ajan ole, se ei kuitenkaan haittaa. Kirjan maailma ja sen taikajärjestelmä ovat kiehtovimpia elementtejä kirjassa ja niille tilan antaminen on hyvä ratkaisu. Allomancy on taikajärjestelmä, jossa metalleja niellään ja niitä polttamalla saadaan erilaisia voimia, kuten tarkentuneet aistit tai kyky havaita muita Allomancyn käyttäjiä. Niitä, jotka pystyvät hallitsemaan yhtä metallia, kutsutaan Mistingeiksi ja niitä, jotka pystyvät hallitsemaan kaikkia metalleja, kutsutaan Mistborneiksi. Mistbornin maailmaan on helppo päästä sisälle ja sitä on helppo ymmärtää myös niiden, jotka eivät juurikaan fantasiaa lue. Kirjan lopussa on myös kooste siitä, mitä eri metallit tekevät, jos lukiessa järjestelmä pääsee unohtumaan. Hahmokavalkadi on huikea, hahmoja on erilaisia ja väkisinkin löytyy joku, josta tykätä. Ainut huono puoli kirjassa on se, että naishahmoja on hyvin vähän ja suurin osa heistä esitetään aika huonossa valossa. 

The Final Empire on tavallaan hyvin perinteinen fantasiakirja: taistellaan pahaa vastaan, opetellaan hallitsemaan taikuutta, rakastutaan siihen ihmiseen, johon ei pitäisi... Sanderson kirjoittaa taitavasti, ja sen sijaan että kirja kaatuisi kliseisiin, se tuntuu tutulta ja turvalliselta. The Final Empiressä on tarpeeksi tuttuja ja uusia, mielenkiintoisia elementtejä, että se tekee siitä ainakin minun silmissäni täydellisen fantasiakirjan. Keskivaiheen hitauskin tuntuu tarpeelliselta lopussa ja loppuratkaisu palkitsee lukijan. Ilmeisesti tämä trilogia paranee kirja kirjalta, joten huikeita lukuhetkiä on luvassa jatkossakin. 

3. syyskuuta 2017

Mikko Toiviainen & Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta


Mikko Toiviainen & Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta
Kustantanut: WSOY (2017)
Sivuja: 140

Luen tietokirjallisuutta suhteellisen vähän, mutta olen siitä hurjan kiinnostunut. Tämän vuoden yksi kiinnostavimmista tietokirjauutuuksista tuli eteeni sosiaalisen median kautta (kuten melkein kaikki kirjat nykyään). Median monitaiturit Mikko Toiviainen eli Kalenterikarju ja Ronja Salmi kirjoittivat kirjan kirjoittamisesta ja haastattelivat muun muassa Emmi Itärantaa, Eeva Kolua ja Justimusfilmsin tekijöitä. 

Kirja on jaettu lukuihin, joissa haastatellaan erilaisia kirjoittamisen ammattilaisia sekä viimeiseen lukuun, jossa annetaan konkreettisia kirjoitusvinkkejä. Haastatteluiden kirjoittaja vuorottelee, Toiviainen on kirjoittanut puolet ja Salmi puolet. Työnjako toimii ja molempien teksteistä tulee haastateltavan ääni kuuluviin. Tykkäsin enemmän Toiviaisen kirjoitustyylistä, sillä Salmi käytti teksteissään enemmän puhekieltä ja se on henkilökohtainen ongelmakohtani. Huonoja Salmenkaan tekstit eivät missään nimessä olleet, itse vain tykkäsin tyylillisesti enemmän Toiviaisen teksteistä.

Kirjaa oli mukava lukea, sillä rytmitys oli hyvä ja sitä pystyi lukemaan lyhyissäkin pätkissä ilman, että unohti mistä puhutaan. Haastateltavissa oli mukana perinteisempiä kirjoittaja-ammatteja kuten kirjailija ja toimittaja, ja sellaisiakin ammatteja, joiden ei olisi heti ajatellut kuuluvan kirjoittamiskirjaan, kuten youtubettaja ja kansanedustaja. Tämä olikin mielestäni yksi kirjan parhaimmista ansioista. Kirja herätteli lukijaa miettimään omia käsityksiään siitä, mitä kirjoittaminen on ja ketkä ovat ammattikirjoittajia, millaisia tekstilajeja pidämme ammattikirjoittamisena. Median suurkulutuksen maailmassa harvoin pysähtyy miettimään, millä tavalla ihmiset kirjoittavat ja mitä eri tekstilajit viestivät, sitä vain lukee ja kuluttaa mediaa ja porskuttaa eteenpäin. Kaikkien, jotka haaveilevat kirjoittamisesta ammattina, ei tarvitse olla kirjailijoita ja se on mielestäni tämän kirjan ydinsanoma. 

Haastattelut olivat hienosti rakennettuja ja kirjoitettuja, joten viimeinen luku "Yli 12 vinkkiä kirjoittamiseen" jäi vähän pettymykseksi. Toivoin siltä samanlaista asian ytimeen paneutumista ja kuvailua kuin haastatteluilta, mutta vinkit oli eri alaotsikoiden alle tehtyjä listoja. Hyviä vinkkejä siellä oli silti, mutta olisin kaivannut viimeiseenkin lukuun enemmän kerrontamaista otetta. Kaiken kaikkiaan 12 tarinaa kirjoittamisesta oli raikas ja ihanan lyhyt tietokirja, johon ei väsyttänyt tarttua; joka herätti ajattelemaan ja miettimään omaa suhdetta kirjoittamiseen. Toivottavasti tältä median tehokaksikolta nähdään tulevaisuudessakin yhteisiä projekteja!

19. elokuuta 2017

Lauantain linkkimaraton


Hyvää viikonloppua ja lukumaratonia kaikille! Itse en tällä kertaa osallistu lukumaratoniin, mutta tuli pakottava tarve jakaa informaatiota, joten tässä tulee:

♥ Yle Areenassa on vielä noin 30 tuntia katsottavissa Historia: Naisten nousu -nimisen neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäinen jakso, menkää äkkiä katsomaan!! Historiankirjathan on perinteisesti kirjoitettu miehistä miehille, joten tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Ensimmäisessä jaksossa selviää mm. milloin ensimmäinen naisia koskeva huntulaki on säädetty ja että Aristoteles oli aika urpo sovinisti. Suosittelen.

♥ Olin jo autuaasti unohtanut koko dokumenttisarjan ja eka jakso olisi mennyt täysin ohi, ellei Sivumennen-podcast olisi palannut kesätauolta ja muistuttanut siitä. Kiitos Jonna ja Johanna, ootte mun idoleita.

♥ Uusi Muusa-sivustolla on kampanja, jossa saa Bookbeatin kuukaudeksi ilmaiseksi. Oli pakko tarttua tilaisuuteen, vaikka ääni- ja e-kirjat aika vieraalta yleensä tuntuvatkin. Aloitin kuitenkin eilen illalla lukemaan Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta -kirjaa, koska se oli tullut jo Bookbeatiin!! Tavoite olisi saada se luettua ennen maanantain julkkareita. Mikko ja Ronja on myös mun idoleita. 

Tässä kohtaa on myös pakko sanoa, että oli ihanaa nähdä bloggaajakollegoja niin Hel-YA:ssa kuin Worldconissa!Pauline von Dahl, Yöpöydän kirjat, Dysphoria, Hurja Hassu Lukija, Sivujen välissä, Carry On Reading, Lukujonossa ja Lukulahnan luola, ootte kaikki ihan huippuja :-) Toivottavasti tavataan pian uudelleen!

(Kuva ei liity postauksen sisältöön mitenkään, mutta lause on aivan totta. Rainbow Rowell on huikea.)

10. elokuuta 2017

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?


Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Suomentanut: Kristiina Vaara
Kustantanut: Gummerus (2017)
Sivuja: 448
Arvostelukappale

"Koska, Amber", hän sanoi. "Elämässä ei tarvitse aina olla kyse maailman muuttamisesta. Joskus kyse on oman elämän elämistä omaa itseä varten... Että yrittää löytää vähän onnea, täysin itsekkäästi, mutta vain itselle... Ja sun pitäisi soveltaa sun onnen etsintään sitä samaa pelottomuutta, jota sulla on sun feminismissä."

Holly Bourne tuntuu kirjoittavan suoraan minulle, enkä usko olevani ainoa joka kokee näin. Ajattelin, ettei tämä kirja voisi päästä samalle tasolle kuin Normaali-trilogian huikea ensimmäinen osa Oonko ihan normaali?, mutta se pääsi, heittämällä. Mikä kaikki voi mennä pieleen? alkaa sillä, että ensimmäisessä osassa tapaamamme Amber on krapulaisena lentokentällä, lähdössä kesäksi Kaliforniaan töihin kesäleirille, jota hänen äitinsä ja äidin uusi mies pitää. Amber ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen, joten ilmassa on paljon odotuksia kesästä. Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunniteltu ja kesään mahtuu niin uusia ystäviä ja ihastus kuin pettymyksiä ja itsensä keräämisiä. Evie ja Lottiekin pääsevät kuuluviin sähköpostien ja videopuheluiden kautta. 

Juonellisesti kirja voisi vaikuttaa perusnuortenkirjalta: on ongelmia vanhempien kanssa ja elämää suurempi ihastus. Bourne kuitenkin onnistuu tekemään sen tuoreella tavalla ja tuomaan kirjaan sekä hauskuutta että syvyyttä. En ole ikinä kikatellut millekään kirjalle niin paljon kuin tälle. Samalla kuitenkin käsitellään vakavia ja vaikeita aiheita, kuten avioerolapsena olemista ja vanhemman alkoholismia. Feminismi on tuotu tähän kirjasarjaan niin näkyvästi mutta ei kuitenkaan tuputtamalla, ettei voi olla kuin todella onnellinen kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka tämän pääsevät lukemaan (ja miksei aikuistenkin, joille feminismi on vierasta). Amber ei jäänyt kovin hyvin mieleeni trilogian ensimmäisestä osasta, mutta tämän kirjan jälkeen hän tuntuu moniuloitteiselta ja tärkeältä, kuin hän olisi oikea ihminen. Jotenkin tuo alun lainauskin on täydellinen: että (nuorten) kirjassa "annetaan lupa" olla itsekäs ja etsiä onnea, ettei kaikessa ole pakko tehdä niin kuin on loogista. Koska joskus sen luvan tarvitsee siihen, että uskaltaa vaatia itselleen hyvää. Minun itsekästä onnellisuuttani lisää näiden kirjojen lukeminen enkä malta odottaa viimeistä osaa!

30. heinäkuuta 2017

Miniarvioita kesältä

Kalenteria katsoessa tuntuu hurjalta, että ylihuomenna on elokuu. Mihin kesä meni? Kesän aikana on tullut luettua ja nyt on taas miniarvioiden aika! Jotenkin näitä on välillä kivempi kirjoittaa kun kokonaista postausta per kirja, ei ole niin paljon paineita. Ja hauskaahan tämän homman pitäisi olla ;)

Noelle Stevensonin Nimona (HarperTeen 2015) on sarjakuvaromaani Nimonasta, joka haluaa superpahiksen Lord Ballister Blackheartin apuriksi. Kirja on hauska, mutta saa myös syvyyttä ja vakavuutta, kun Nimonan taustatarina selviää pikkuhiljaa. Hahmot ovat sympaattisia ja se, kuka on hyvis ja kuka on pahis, ei ole mitenkään mustavalkoista. Piirrostyyli on selkeää ja kirjassa pysyy kärryillä myös sellainen lukija, joka ei ole tottunut lukemaan sarjakuvia. 

Koko Hubaran Ruskeat Tytöt (Like 2017) on esseekokoelma siitä, millaista on olla suomalainen ruskea tyttö Suomessa, jossa oletuksia kotimaasta ja alkuperäisyydestä tehdään ennen kuin ihminen on saanut sanottua sanaakaan. Vaikuttava ja tärkeä aihe, Hubaran lempeä ja tarkka kirjoitustyyli sekä aihealueen käsittely monipuolisesti tekee tästä kirjan, joka mahdollisimman monen olisi hyvä lukea, vaikkei kohderyhmään kuuluisikaan. Jostain syystä kirjan alkupuoli resenoi itseni kanssa enemmän kuin loppupuoli, mutta kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä alusta loppuun. 

Rainbow Rowellin Carry On (St. Martin's Griffin, 2017) on IHANA kirja. Se on parodia "chosen one" -hahmon tarinasta ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä Harry Potteriin. Kuitenkin se on Harry Potterista erillinen tarina eikä sitä kannata siihen verrata. Kirjan päähenkilö Simon Snow on käymässä viimeistä vuottaan taikakoulu Watfordissa. Hänen huonekaverinsa ja arkkivihollisensa Baz ei kuitenkaan saavu kouluun, Simonin ja hänen tyttöystävänsä Agathan välit ovat viilenemässä ja Simonin pitäisi taistella pysäyttääkseen Insidious Humdrumin. Kirja on täynnä huumoria, romantiikkaa ja hirviöitä, aivan täydellinen kombo. Kirjassa on myös todella hyvä juonenkäänne lopussa ja Simonin ja Bazin suhde on ihana. Tämä on sellainen kirja, joka tekisi mieli lukea samantien uudelleen♥ Tämä on uusi painos ja se on mielestäni paljon parempi kuin aiempi. Tästä kannesta saa kiinni sen, mistä tässä kirjassa on kyse. Tästä tykkäävät varmasti niin fantasian kuin perinteisemmän nuortenkirjallisuuden ystävät, lukekaa tämä!

Nina LaCourin We Are Okay (Dutton Books for Young Readers 2017) on tarina Marinista, joka on jättänyt menneisyyden taakseen ja muuttanut opiskelemaan kauaksi entisestä kotipaikastaan. Hän jää joululomaksi yksin kampukselle ja hänen vanha ystävänsä Mabel on tulossa käymään ja Marinin on kohdattava vanhan elämänsä asioita. Kirja on rauhallinen ja surullinen, mutta kaunis samaan aikaan. Se ei ole juonitykitystä alusta loppuun, vaan ennemmin tutkielma tästä hahmosta ja surusta. Tämä kirja oli hiljaisella tavalla voimakas ja tykkäsin siitä todella paljon.


Tässä on tullut luettua aika monipuolisia kirjoja, hlbt-rakkaudesta niin naisten kuin miesten näkökulmasta sekä etnisesti erilaisen ihmisen kokemuksista. Voin suositella näitä kirjoja, ne ovat kaikki lajissaan timantteja. 

Mitä te olette lukeneet viime aikoina? Varsinkin esseekokoelmasuosituksia otetaan vastaan!

27. heinäkuuta 2017

Loppukesän ja syksyn uutuuskirjat

Taas on aika katsastaa kiinnostavat uutuuskirjat! Oikeastihan nämä listat voisivat olla vieläkin pidempiä, sillä olen ihminen, jota oikealla pitchauksella kiinnostaa kaikki mahdollinen. Yritin kuitenkin nostaa tähän katsaukseen vain ne ehdottomimmat kiinnostuksen kohteet, sillä muuten lista olisi melkoisen laaja ja rönsyilevä. Osa näistä kirjoista onkin ehtinyt jo ilmestyä, joten uutuuksien makuun päästään jo pian ;)

Bazar

Yuval Noah Harari: Homo Deus - huomisen lyhyt historia
syyskuu
En ole vielä lukenut edes Hararin Sapiens-kirjaa, mutta silti tämä jatko-osa kiinnostaa. Ihmiskunta ja sen tulevaisuus ovat kiehtova aihe, josta en todellakaan ole lukenut tarpeeksi.

Gummerus

Matti Rönkä: Yyteet
elokuu
Tuntemattoman sotilaan hahmot hieman muokattuina, siirrettynä nykypäivän IT-firmaan. Kun kuulin Röngän kertovan tästä kirjasta, vakuutuin että aiheen vieraudesta huolimatta tämä kirja on luettava. Uskoisin sen olevan ihan hulvattoman hauska ja tarkkanäköinen.

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
heinäkuu
Olen lukenut kaikki tähän mennessä Maasilta ilmestyneet kirjat englanniksi ja olenkin jo pari vuotta odotellut, milloin hänen teoksiaan aletaan suomentaa. Oli ihana huomata, että Gummerus on tähän tarttunut ja ya-fantasiakirjallisuutta pääsevät ahmimaan nekin, jotka eivät englanniksi pysty tai halua lukea.

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
heinäkuu
Bournen Normaali-trilogian ensimmäinen osa Oonko ihan normaali? oli paras nuortenkirja, minkä olen lukenut aikoihin. En malta odottaa pääseväni takaisin tämän feministisen ystäväkolmikon seuraan, onneksi se jo odottaa yöpöydällä!

Anni Kytömäki: Kivitasku
elokuu (tosin olen nähnyt tätä jo kaupoissa!)
Vettä ja kallioita, monessa aikatasossa kulkeva tarina, ylistys mielen ja ruumiin vapaudelle. Olen myyty. Itseäni toistaen, en ole vielä lukenut edes Kytömäen esikoista Kultarintaa, mutta silti Kivitasku kiinnostaa. Olen varma, että kun näiden kirjojen pariin pääsen, tulen rakastumaan.

Into

Jenni Holma, Veera Järvenpää, Apila Pepita Miettinen ja Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli
lokakuu
Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta, josta en siitäkään tiedä tarpeeksi. Ihan huikeaa, että tällainen on tehty ja tulossa kaikkien luettavaksi!

Like

Terhi Heimonen, Inna Somersalo ja Paula Heinonen: Sipsikaljavegaanin kirja
syyskuu
Olen pienellä horjumisella ollut kasvissyöjä reilu puolitoista vuotta. Olen kuitenkin pahimman luokan herkuttelija, joten esimerkiksi suklaa ja juusto kuuluvat niihin ruokalajeihin, joista luopumista kammoan (tavoitteeni on siis joskus olla vegaani). Toivon tämän kirjan auttavan siinä, että saan mässäillä ihan ilman eläinkunnan tuotteita.

Otava

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
syyskuu
Tänä keväänä ilmiöksi noussut nuortenkirja The Hate U Give suomennetaan jo nyt, ihan mahtavaa! Black Lives Matter -liikkeestä inspiraationsa saanut kirja on ollut bestseller-listoilla, enkä malta odottaa, millaisen vastaanoton se saa Suomessa.

SKS

Eetu Kauppinen (toim.): Miten lauluni syntyvät?
elokuu
Muun muassa Jarkko Martikainen, Chisu, Iisa ja suurin rakkauteni Olavi Uusivirta kertovat lauluntekijän arjesta ja laulujen syntymisestä. Lähinnä haluan lukea tämän Olavin takia, hän on lempiartistini.

Sanna Karkulehto ja Leena-Maija Rossi (toim.): Sukupuoli ja väkivalta
lokakuu
Tämä kirja käsittelee sukupuolittunutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa nykykulttuurin ilmiönä. Ilmiötä tarkastellaan niin kirjallisuuden, television kuin internetin kautta. Tärkeä aihe, joka kiinnostaa paljon.

S&S

Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille
lokakuu
Luin tämän huikean kirjan englanniksi tänä vuonna. Kirja kertoo erilaisista tytöistä ja naisista iltasatutyylillä, jokaista kohden on yksi sivu tekstiä sekä sivun muotokuva. Kirjan muotokuvat ovat tehneet naistaiteilijat ympäri maailmaa, joten tästä kirjasta ei girl poweria puutu!♥ Tätä kirjaa aion hankkia useampaankin joululahjapakettiin.

Tammi

J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki
lokakuu
Ihmisen on ihan hyvä omistaa useampi setti Pottereita ja Jim Kayn kuvituksia ei vain voi vastustaa.

WSOY

Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon
lokakuu
Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse kätkeytyviä tarinoita muun muassa Katja Ketulta, Tommi Kinnuselta, Inka Nousiaiselta, Riikka Pulkkiselta ja Hanna Weseliukselta.

12 klassikkoa
Tässä sarjassa on tulossa loppuvuodesta mm. Väinö Linnaa, Sofi Oksasta ja lisää Tove Janssonia, jee!

J.R.R. Tolkien: Hobitti
syyskuu
80-vuotisjuhlapainos, jossa on Tove Janssonin kuvitukset. Tämän aiempi painos on ollut loppuunmyyty jo kauan, joten ihanaa että nyt siihen pääsee taas käsiksi!

Ulkomaisista kirjoista Leigh Bardugon Wonder Woman - Warbringer, Sarah J. Maasin Tower of Dawn ja John Greenin Turtles All The Way Down kiinnostavat eniten. Etenkin Wonder Woman -kirjaa odotan hurjasti, kun elokuvaankin rakastuin ihan täysin!

Mitä kirjoja sinä odotat loppuvuodelta?

9. heinäkuuta 2017

Kesälukumaratonin kooste


Maratoni on osaltani ohi ja luetut kirjat ovat tässä:

Rainbow Rowell: Carry On 210 sivua (osittain)
Noelle Stevenson: Nimona 266 sivua
Rainbow Rowell: Kindred Spirits 62 sivua
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär 9 sivua (osittain)
Renée Ahdieh: Flame in the Mist 52 sivua (osittain)

Yhteensä: 599 sivua

Loppupuolella alkoi tuolla tuollaista hapuilua ja kirjojen aloittamista, mutta ei se mitään. Maratoni oli hurjan mukava ja leppoisa ja uskoisin, että elokuussakin osallistun tähän hupiin. Tsemppiä vielä kaikille maratoonaajille, joilla maraton on kesken :-)